Luova ratkaisu yhteiskunnalliseen haasteeseen: Erityispalvelut HIV-infektion saaneille huumeidenkäyttäjille
1990-luvun lopulla Suomessa levisi nopeasti HIV-epidemia erityisesti huumeidenkäyttäjien keskuudessa, mikä johti vakavaan tartuntatautien kriisiin. Yhteiskuntaan kohdistuneeseen haasteeseen vastattiin kehittämällä matalan kynnyksen moniammatillinen palvelu, joka tuki kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ja mahdollisti konkreettisia parannuksia heidän elämäntilanteeseensa. Tämä Luovia ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin -sarja kokoaa yhteen yhteiskunnallisia innovaatioita, joiden synnyssä Diakonissalaitoksella on ollut roolinsa.
Faktat lyhyesti
Ongelma: Kesällä 1998 huumeidenkäyttäjien keskuudessa puhkesi HIV-epidemia, joka moninkertaisti nopeasti tartuntojen määrän Suomessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Valtaosa tartunnoista todettiin Helsingissä, ja palveluiden tarve kasvoi nopeasti.
Ratkaisu: Helsingin Diakonissalaitos avasi Kluuvin palvelukeskuksen Helsingin Vuorikadulle tuottamaan erityispalveluja HIV-infektion saaneille huumeidenkäyttäjille. Palvelukeskus vastasi asiakkaiden välittömiin tarpeisiin tarjoten erilaisia päivätoimintoja sekä lyhytaikaisia majoituspalveluja.
Yhteistyö: Hankkeessa olivat mukana Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Palvelukeskus toimi myös yhteistyössä etsivän kenttätyön ja muiden matalan kynnyksen yksiköiden kanssa.
Vaikutus: Palvelukeskuksessa asioi päivittäin kymmeniä asiakkaita, jotka kokivat saavansa merkittävää psyykkistä ja sosiaalista tukea. Moni sai pitkästä aikaa pysyvän asunnon ja hoitokontaktin sekä ensimmäistä kertaa HIV-lääkityksen.
Ongelma: HIV-epidemia huumeidenkäyttäjien keskuudessa
1990-luvun lopulla Suomessa puhkesi HIV-epidemia, joka levisi nopeasti erityisesti pistoshuumeiden käyttäjien keskuudessa. Epidemia oli Suomen historian vakavin huumeisiin liittyvä tartuntatautien kriisi, ja valtaosa tartunnoista todettiin Helsingissä.
Epidemian rajoittaminen vaati puhtaiden injektiovälineiden ja järjestelmällisen HIV- ja hepatiittitestauksen lisäksi laaja-alaisia torjuntatoimia, moniammatillista osaamista ja resursseja.
Ratkaisu: Kluuvin palvelukeskus
Tarve erityispalveluille nousi HUS:n aloitteesta, kun Euroopassa liikkeelle lähtenyt epidemia levisi Suomeen. Diakonissalaitoksella oli jo Kurvin huumepoliklinikka, joka oli perustettu vuonna 1997 ja tunnettu kyvykkyydestään toimia huumeita käyttävien asiakasryhmien parissa.
Diakonissalaitos avasi Kluuvin palvelukeskuksen Vuorikadulle tuottamaan erityispalveluja HIV-infektion saaneille huumeidenkäyttäjille. Palvelukeskuksen toimintaperiaatteisiin kuuluivat matala sisääntulokynnys, mahdollisuus anonyymeihin palveluihin ja toiminnan laaja-alaisuus.
Erityistä palvelukeskuksen toiminnassa oli, että HIV-positiiviset huumeidenkäyttäjät saivat päiväkeskuspalveluiden lisäksi myös HUS infektiotautien poliklinikan lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelut sekä Helsingin kaupungin sosiaalityön palvelut samasta paikasta. Moniammatillinen yhteistyö eri toimijoiden kesken oli yksi onnistumisen avaimista.
Keskus tavoitti päivittäin kymmeniä asiakkaita, joista moni sai ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen pysyvän asunnon ja HIV-lääkityksen. Lääkitys oli tehokasta vain säännöllisesti otettuna, ja palvelun ansiosta asiakkaat sitoutuivat hoitoon poikkeuksellisen hyvin – jopa paremmin kuin perusväestön verenpainelääkkeiden käyttäjät. HIV-lääkityksen lisäksi keskuksessa vaihdettiin ruiskuja ja neuloja sekä testattiin kävijöitä HIV- ja hepatiittitartuntojen löytämiseksi.
Tulos: Palvelujen laajentuminen ja asiakkaiden hyvinvointi
Epidemia saatiin hallintaan vuosituhannen vaihteessa. Diakonissalaitoksen ja yhteistyökumppaneiden käynnistämän palvelun vaikuttavuus oli kansainvälisestikin huomattava.
Hankkeessa olivat mukana Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Palvelukeskus toimi yhteistyössä etsivän kenttätyön ja muiden matalan kynnyksen yksiköiden kanssa. Yhteistyö eri toimijoiden kesken oli poikkeuksellisen laajaa ja loi mallin matalan kynnyksen palveluille Suomessa.
Menestyksen salaisuus löytyy palveluiden keskittämisestä ja yhden luukun periaatteesta. Palveluita tarjottiin myös kotiin, jos asiakas ei päässyt paikalle. Ruiskujen ja neulojen vaihto sekä HIV- ja hepatiittitestaus olivat osa palvelukokonaisuutta. Yhteistyöverkosto toimi erinomaisesti, ja terveysneuvonnasta ohjattiin asiakkaita palvelun piiriin.
Missä mennään nyt?
Diakonissalaitos vastasi keskuksen toiminnasta usean vuoden ajan. Diakonissalaitos hävisi palvelun kilpailutuksen 2010-luvulla. Helsingin kaupunki on tällä hetkellä toimija, joka ylläpitää toimintaa. Uutta epidemiaa ei vuosituhanteen vaihteen jälkeen ole tullut.
Onnistumisen avaimina olivat luottamus, rohkeus tarttua vaikeisiin asioihin ja verkostojen toimivuus. Byrokratian vähäisyys ja johdon tuki mahdollistivat nopean reagoinnin.
Teksti: Viestinnän asiantuntija Johanna Haaga-Shrestha, Rinnekodit viestintä
Mikä on yhteiskunnallinen innovaatio? Innovaatiolla tarkoitamme lisäarvoa tuottavia, toimintaan kytkeytyviä luovia ratkaisuja, sekä uusia tai merkittävästi parannettuja toimintatapoja. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla vaikkapa yksittäisen työntekijän oivalluksesta omaan työhönsä liittyen, ja tämän ratkaisun jakamisesta tiimin kesken. Useimmiten innovaatio on pidemmän prosessin tulos, mutta toisinaan nopea ratkaisu.
”Historiaamme kunnioittaen, haluamme Diakonissalaitoksella edelleen olla ratkaisemassa yhteiskunnallisia ongelmia rohkaisemalla kaikkia työntekijöitämme ja kävijöitämme ideointiin ja luovuuteen. Kehitämme aktiivisesti työvälineitä, toimintatapoja ja kulttuuria, jotta jokainen voi olla luomassa uusia innovaatioita”, innovointi- ja vaikuttamistyön johtaja Jenni Oliveira tiivistää.
Sarjassa aiemmin ilmestyneet artikkelit
