Innovaatioita metsästämässä  

“Kevään aikana olemme olleet liikkeellä – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Olemme vierailleet eri organisaatioissa oppimassa, järjestäneet työpajoja, haastatelleet kollegoja ja rakentaneet ymmärrystä siitä, millaisessa maailmassa Diakonissalaitoksen kaltainen toimija voi olla yhä merkityksellisempi. Tavoitteenamme on ollut kirkastaa, miten rakennamme yhä vaikuttavampaa innovaatiotoimintaa ja voimme toimia sote-alan suunnannäyttäjänä – sekä sisäisesti että yhdessä kumppanien kanssa”, kirjoittavat Diakonissalaitoksen innovointi- ja vaikuttamistyön johtaja Katri Angeria ja Rinnekotien kehitysjohtaja Anna Eskola.

Matkalla kohti innovaatiorakennetta 

Rakennamme siis Diakonissalaitokselle sisäistä innovaatiorakennetta – ei valmiiksi muottiin, vaan muotoiltavaksi, kokeiltavaksi ja kehitettäväksi. Työ on pohjannut ajatukseen, että parhaat innovaatiot eivät synny sattumalta, vaan ne tarvitsevat tuekseen rakenteita, kulttuuria ja yhteistä kieltä. 

Benchmarking-käynneillä Supercellillä, vakuutusyhtiössä, Osuuspankilla ja Kelalla kuulimme, miten ketterät tiimit, hackathonit ja matala hierarkia voivat tukea luovaa työtä. Nämä esimerkit ovat innoittaneet meitä pohtimaan, millaisia rakenteita ja kulttuuria me itse tarvitsemme – juuri meidän oloihimme ja arvoihimme sopivina.

Menneistä nykyhetkeen – innovaatiohistoria oppimisen välineenä 

Yksi tärkeimmistä oivalluksista kevään aikana on ollut, että pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen – usein vastaus löytyy omasta historiastamme. Olemmekin analysoineet joitakin sosiaalisia innovaatioita miltei 160 vuoden historiamme ajalta, tunnistaneet niiden syntyprosesseja ja tarkastelleet, millaiset rakenteet ja olosuhteet mahdollistivat niiden juurtumisen. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi Vamos-toiminta, Asunto ensin -malli ja monialaiset yhteistyörakenteet vaikeissa ilmiöissä. Näistä voimme oppia mallintaessamme innovaatiorakennetta organisaatiollemme – mikä on onnistuneen innovaation anatomia?

Yksi tärkeimmistä oivalluksista kevään aikana on ollut, että pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen – usein vastaus löytyy omasta historiastamme.

Olemme myös alkaneet kirjoittaa innovaatiotarinoita – kertomuksia siitä, miten yksittäiset oivallukset ja kokeilut ovat vuosien aikana kasvaneet vaikuttaviksi toimintamalleiksi. Tavoitteena on, että nämä tarinat eivät jää yksittäisten ihmisten muistiin, vaan niistä tulee osa organisaatiomme yhteistä identiteettiä. Nämä tarinat tulevat pian löytymään www-sivuiltamme!

Tekoäly tukena ja peilinä 

Projektissa olemme hyödyntäneet tekoälyä alusta asti. Itse asiassa tekoäly on kirjattu projektisuunnitelmassa yhdessä projektiryhmän jäseneksi. Tekoäly on auttanut meitä muun muassa tiedon etsimisessä, kokousjärjestelyissä, toistuvien teemojen tunnistamisessa dokumenteista, jäsentämään keskustelua, sparraamaan ideoita ja jopa kirjoittamaan blogia – tämä blogi on itse asiassa hyvin pitkälle tekoälyn luoma, toki perustuen kaikkeen käytyyn ja taltioituun keskusteluun ja dokumentteihin. 

Miksi tämä kaikki on tärkeää? 

Diakonissalaitoksella on ainutlaatuinen asema: kykenemme toimimaan niin ruohonjuuritasolla kuin systeemisellä tasolla. Meillä on pitkä historia yhteiskunnallisten ja sosiaalisten innovaatioiden kehittämisessä, mutta tarvitsemme vielä selkeämmän ja työntekijöitämme osallistavan ja mahdollistavan rakenteen sekä kyvykkyyksien vahvistamista. Ja kun sisäisesti on valmista, jatkamme työtä ekosysteemin rakentamisessa. Tahdomme todellakin olla sote-alan suunnannäyttäjä uuden strategiamme mukaisesti. 

Tahdomme todellakin olla sote-alan suunnannäyttäjä uuden strategiamme mukaisesti. 

Kevään työ on vasta alku. Seuraavaksi tulemme järjestämään työpajoja, joissa työntekijät, asiakkaat ja toimintaan osallistuvat pääsevät vaikuttamaan siihen, miltä innovaatiorakenne meillä voisi näyttää. Kuten blogimme nimi vihjaa, innovaatioita ei aina voi tilata, mutta niitä voi lähteä määrätietoisesti metsästämään. Ja parhaimmillaan: kasvattaa yhteiseksi ja yhteiskunnalliseksi lisäarvoksi. 

Seuraa matkaa ja tule mukaan keskusteluun! Innovaatiot eivät ole harvojen harvinaisuus, vaan yhteinen mahdollisuus ja osa elävää innovaatioiden ekosysteemiä. 

Blogin ovat kirjoittaneet Diakonissalaitoksen innovointi- ja vaikuttamistyön johtaja Katri Angeria ja Rinnekotien kehitysjohtaja Anna Eskola.