Oman tiensä kulkija
Useita Asunto ensin -mallilla toimivia yksiköitä perustanut Heli Alkila uskoo, että malli kasvaa ja kehittyy myös tulevaisuudessa. Erityisesti näinä aikoina tarvitaan yhteiskunnallisen vastuun kantajia, Alkila sanoo. Rinnekotien asiakkuus- ja myyntijohtaja jää eläkkeelle helmikuussa 2026.
Kansalliseepoksemme Kalevalan päivä, 28. helmikuuta 2026, on samalla Rinnekotien asiakkuus- ja myyntijohtajan Heli Alkilan viimeinen työpäivä.
Päivässä on symboliikkaa: Kalevalan rooli kansallisen kulttuurin rakentumisessa on kansainvälisestikin vertaansa vailla, todetaan Wikipediassa. Alkila puolestaan on yksi Diakonissalaitoksen kantavia hahmoja ja monen edelleen toimivan yksikön perustaja. Lisäksi hän on ollut mukana luomassa suomalaista, kansainvälisestikin tunnustettua Asunto ensin -mallia.
Kolmessa vuosikymmenessä on ehtinyt monenlaista.
Vastuun kantaja
Heli Alkila siirtyy eläkkeelle hyvällä, luottavaisella mielellä. Diakonissalaitoksen uuden toimitusjohtajan johdolla työstetty, konsernin tulevaisuutta luotaava suunnitelma herättää hänessä luottamusta.
”Kuuntelin, kun toimitusjohtaja Elina Juntunen esitteli suunnitelmaa johtoryhmille joulukuun puolivälissä ja ajattelin, että meillä on nyt todella hienosti sanoitettu tulevaisuuden visio ja suunnitelma. Siihen kiteytyy hyvin konsernimme perustavaa laatua oleva tehtävä.”
Alkila näkee Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien tehtäväksi ennen kaikkea yhteiskunnallisen vastuun kantamisen.
”Meidän on kannettava huolta omistamme, mutta myös laajemmin yhteiskunnasta. Kun ne kaikista haasteellisimmat asiakkaat putoavat palveluista, me olemme valmiina ottamaan heidät vastaan. Se on ollut meidän perustehtävämme aina, ja sen on oltava edelleen.”
Rakkaus kasvaa
Halu auttaa istutettiin Heli Alkilaan jo varhain: lapsuudenkodin ovi oli aina auki tarvitseville.
Pikkutyttönä Alkila kävi lukemassa kirjoja vanhuksille ja auttoi, kun vanhemmat työllistivät, saunottivat ja majoittivat maatalossaan monenlaista kulkijaa, kaikkia yhtäläisesti arvostaen.
Rakkaus on siitä jännä, että se vain kasvaa, mitä enemmän sitä käyttää ja antaa pois.
Saman asenteen hän on halunnut siirtää myös kolmelle tyttärelleen, joista kaksi on tullut Alkilan perheeseen lastenkodista.
Keskimmäinen lapsi oli viisivuotias, kun kolmas tytär saapui perheeseen. Viisivuotias pohti ääneen, että mahtaako äidin rakkautta nyt enää riittää kaikille.
”Kerroin, että rakkaus on siitä jännä, että se vain kasvaa, mitä enemmän sitä käyttää ja antaa pois. Tämä pätee ihan kaikessa.”
Sairaanhoitajan sydän
Heli Alkilaa voisi luonnehtia myös oman tiensä kulkijaksi. 1990-luvulla sairaanhoitajaopiskelijaa varoiteltiin erikoistumasta mielenterveys- ja päihdetyöhön: ”siinä menevät sairaanhoitajaopinnot hukkaan”.
Alkila piti päänsä. Pari vuotta valmistumisensa jälkeen hän hakeutui töihin Diakonissalaitokselle juuri perustettuun Lehmustupaan, joka on mielenterveys- ja päihdepalveluja tarjoava asumisyksikkö.
”Tulin tänne Diakonissalaitoksen arvojen takia, se oli tietoinen valinta. Se on myös ainoa kerta, kun olen hakenut tässä organisaatiossa töitä. Sen jälkeen on aina pyydetty uusiin tehtäviin.”
Tulin tänne Diakonissalaitoksen arvojen takia, se oli tietoinen valinta.
Myöhemmin urallaan Alkila on ollut perustamassa muun muassa monisairaille asunnottomille suunnattua Malmikotia, Suomen suurinta asunnottomille suunnattua yksikköä Aurorataloa sekä tuetun asumisen yksikköjä Wäylää ja Meriaa. Titteleitä on ollut useita, yksikönjohtajasta palvelualuejohtajaan, asiakkuuspäällikköön ja asiakkuusjohtajaan.
”Sydämeltäni olen silti aina sairaanhoitaja.”
Oma koti jokaiselle
Yksi uran kohokohdista oli 2005 toteutettu Villa Novan asumisyksikön muuttaminen Alppikulmaan Helsingin Kallioon. Samalla tapahtui jotain uutta ja radikaalia: asukkaille tehtiin omat vuokrasopimukset.
”Se oli lähtölaukaus Asunto ensin -mallille ja asuntoloista luopumiselle. Loimme kollegani kanssa tuetun asumisen mallin osana johtamisen erityisammattitutkintoa.”
Kun hallituksen ensimmäinen asunnottomuuden poistamiseen tähdännyt Paavo 1 -ohjelma julkistettiin, Diakonissalaitoksella oli jo toimiva malli valmiina ja käytössä.
Kaikilla on oltava oikeus kotiin, myös päihteitä käyttävillä ihmisillä. Ihmisistähän tässä lopulta on kysymys.
Vastustuskin oli kovaa: toiset näkivät mallin vain päihteiden käytön mahdollistajana.
”Vallalla oli ajattelu, että asunto on palkkio raitistumisesta. Mutta eihän se niin toimi. Ei kadulta voi kuntoutua.”
Alkilan mielestä moni sekoittaa kaksi asiaa, päihdehoidon ja asumisen. Osa päihderiippuvaisista ihmisistä hyötyy esimerkiksi päihteettömyyteen tähtäävästä Minnesota-mallista, mutta Asunto ensin -mallissa kyse on ennen kaikkea asumisesta.
”Kaikilla on oltava oikeus kotiin, myös päihteitä käyttävillä ihmisillä. Ihmisistähän tässä lopulta on kysymys.”
”Olen iloinen, että Diakonissalaitoksen konsernissa Asunto ensin -mallin arvo ymmärretään ja sitä halutaan kehittää edelleen.”
Jämäkän lempeästi
Heli Alkila lähtee eläkkeelle näköalapaikalta. Hän on toiminut asiakkuus- ja myyntijohtajana elokuusta 2025 lähtien. Samalla hän on päässyt mukaan johtoryhmiin ja sparraamaan elokuussa työnsä aloittanutta uutta johtoa. ”On päässyt sanomaan”, kuten hän itse kuvailee.
Uutta johtoa Alkila kiittelee vuolaasti.
”Rinnekotien liiketoimintajohtaja Annareetta Vaara aloitti työt elokuussa ja oli joulukuun puoliväliin mennessä vieraillut jo 37 yksikössä – usein yhdessä Elina Juntusen kanssa. Johdon näkyminen kentällä on todella tärkeää.”
Alkila arvostaa johtajassa jämptiä lempeyttä. Puututaan jämäkästi epäkohtiin, tartutaan toimeen, mutta kuunnellaan myös perusteluja ja ymmärretään ihmisten erilaisia tilanteita. Eikä etsitä syyllisiä, vaan mietitään ratkaisuja.
”Siihen, että joku ei esimerkiksi pärjää toivotusti työssään, on aina jokin syy. Kun ihminen saa sen tuen ja avun, mitä tarvitsee, tilanne usein korjaantuu.”
Rakentavaa yhteistyötä
Vaikka Heli Alkila suhtautuu tulevaan luottavaisesti, hän myöntää, että nykykehitys myös huolestuttaa.
”Mietityttää, miten paljon asevarustelu vie rahaa kaikkein köyhimmiltä, miten ilmaston tila kehittyy, miten palveluja priorisoidaan tulevina vuosina. Ylipäänsä se, miten paljon hätää maailmaan vielä tulee.”
Omassa työssään hän on seurannut kehitystä aitiopaikalta, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa.
“Hyvinvointialueilla on taloudellisesti todella haastavaa, ja silloin syntyy helposti vastakkainasettelua, jossa meitä palveluntuottajia pidetään kilpailijoina, ei kumppaneina.”
Alkila puhuu useaan otteeseen yhteistyön ja luottamuksen puolesta.
”Meidän tehtävämme on kannustaa yhteistyöhön. On rakennettava kestäviä palveluja, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Loppujen lopuksi olemme kaikki samassa veneessä.”
Uusi innostaa
Työn imu sekä into rakentaa uutta on ollut kova uran loppumetreille asti. Yksi syy tähän ovat kollegat.
”Joka päivä olen innoissani siitä, että ympärilläni on näin valtava määrä asiantuntemusta ja osaamista. Ja ennen kaikkea ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa niin ilot kuin surutkin.”
Joka päivä olen innoissani siitä, että ympärilläni on näin valtava määrä asiantuntemusta ja osaamista.
Erityiskiitoksia satelee omalle tiimille.
”Asiakkuus- ja myyntitiimissä on tehty valtavasti rakenteellista työtä, leanattu prosesseja ja kehitetty tekemistä kautta linjan. Uusi asiakkuus- ja myyntijohtaja saa johdettavakseen todella upean joukon ammattilaisia.”
Maaliskuuta Heli Alkila odottaa hyvillä mielin. Tiedossa on ainakin kalastusta, sienestystä ja lapsenlapsen kanssa puuhastelua. Puolisonsa kanssa Alkila kiertää ulkomailla muun muassa rockabilly-tapahtumia.
”Minulla on aina ollut työn ohella muutakin elämää, mutta nyt sille on entistä enemmän aikaa. Ensimmäiseksi otan uuden kaukoputken paketista ja suuntaan lintutorniin.”
”Tietysti seuraan myös, mitä Diakonissalaitoksen konsernissa tapahtuu. Ja jos alkaa oikein kyllästyttää, ehkä sairaanhoitajalle löytyy keikkoja. Varmuudeksi suoritin juuri lääkeluvatkin kuntoon”, Alkila sanoo ja virnistää.
Teksti ja kuvat: Viestintä- ja markkinointipäällikkö Susanna Kaaja, Rinnekodit viestintä
