Polkuni Rinnekodeilla – harjoittelijasta sosionomiksi

Mahdollisuus yhdistää työ ja opiskelu, joustot eri elämäntilanteissa sekä esihenkilöiden aito kiinnostus työntekijää kohtaan ovat keskeisiä tekijöitä, miksi tämä työyhteisö on tuntunut omalta. Näin kirjoittaa blogissaan ensin lähihoitajaksi ja myöhemmin sosionomiksi kouluttautunut Minnakaisa Tuurala.

Ensimmäinen askel hoitotyöhön

Kun aloitin lähihoitajaharjoittelun hoivakoti Viikissä tammikuussa 2022, en vielä tiennyt, kuinka merkittävästä etapista omalla ammatillisella polullani oli kyse. Valitsin ikääntyneiden asumisyksikkö Viikin yksinkertaisesta syystä: se oli lähellä kotiani ja halusin työskennellä ihmisten kanssa, joiden elämäntilanteet vaativat läsnäoloa, aikaa ja aitoa kohtaamista.

Ensimmäinen harjoitteluni hoitotyössä oli samalla ensikosketus arkeen, jossa jokainen päivä on erilainen. Minut otettiin työyhteisössä lämpimästi vastaan. Ohjaajani ammattitaito ja rauhallinen tapa kohdata asukkaat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Seitsemän viikon aikana opin, että hoitotyössä tärkeintä eivät ole vain tekniset taidot, vaan kyky kohdata ihminen arvostavasti ja hänen elämäntilannettaan ymmärtäen.

Kesätyöt, vastuu ja ammatillinen kasvu

Harjoittelun jälkeen palasin pian takaisin Viikkiin kesätöihin. Kesätyö oli minulle merkittävä käännekohta: Vastuun lisääntyessä huomasin, kuinka paljon kehityin ammatillisesti. Opin tuntemaan asukkaat, työkaverit ja yksikön toimintatavat syvemmin, ja samalla oma varmuuteni kasvoi. Tunsin olevani osa työyhteisöä, en enää vain opiskelija, vaan ammattilainen matkalla omaan rooliinsa.

Oppisopimus ja oman suunnan vahvistuminen

Kesätöiden aikana ymmärsin, että halusin syventää osaamistani erityisesti mielenterveys- ja päihdetyön kentällä ja tästä heräsi ajatus oppisopimuskoulutuksesta. Sain myös esihenkilöltäni tukea ja kannustusta tähän suuntaan. Suoritin lähihoitajan tutkintoon kuuluvat mielenterveys-, päihde- ja kriisityön osaamisalaopinnot tutussa yksikössä, koska siellä asiakkailla oli paljon mielenterveys- ja päihdediagnooseja. Samassa yhteydessä suoritin myös hyvinvointiteknologian sekä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon opinnot.

Kohtaamiset elämän loppuvaiheessa olevien asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa olivat pysäyttäviä ja opettavaisia.

Varsinkin saattohoito nousi opintojen myötä erityisen lähelle sydäntäni. Kohtaamiset elämän loppuvaiheessa olevien asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa olivat pysäyttäviä ja opettavaisia, ja vahvistivat käsitystäni siitä, kuinka merkityksellistä tämä työ voi olla. Myöhemmin päädyin myös luennoimaan saattohoidosta lähihoitajaopiskelijoille – kokemus, joka vahvisti omaa ammatillista identiteettiäni entisestään.

Sosionomiopinnot ja uudet näkökulmat

Valmistuin lähihoitajaksi maaliskuussa 2023 ja sain vakituisen työpaikan Rinnekodit Viikistä. Yksikkö tuntui jo kodilta ja vastuu kahden oman asukkaan RAI-arvioinneista ja hoitosuunnitelmista syvensi ymmärrystäni pitkäjänteisestä, suunnitelmallisesta työstä. Samalla mieleeni alkoi kypsyä ajatus jatko-opinnoista.

Päädyin hakemaan sosionomiopintoihin ammattikorkeakouluun ja yllätyksekseni sain opiskelupaikan ja pääsin aloittamaan sosionomin verkko-opinnot Diakissa. Opinnot antoivat minulle uusia näkökulmia sosiaalialan rakenteisiin, osallisuuteen ja asiakkaan asemaan palvelujärjestelmässä. Esihenkilöni joustavuus mahdollisti työn ja opintojen yhdistämisen ja koin, että minuun luotettiin myös tässä elämänvaiheessa.

Sosionomin opintoihin kuuluvat harjoittelut suoritin opintovapaalla oppilashuollossa ja päihdetyön parissa – ensimmäistä kertaa muualla kuin Rinnekodeilla. Opintovapaa antoi minulle mahdollisuuden keskittyä täysipainoisesti oppimiseen ja tarkastella omaa ammatillista osaamistani uusista näkökulmista. Harjoittelujen aikana perehdyin erityisesti palvelujärjestelmän kokonaisuuteen, moniammatilliseen yhteistyöhön ja asiakkaan asemaan eri toimintaympäristöissä sekä tajusin verkostotyön tärkeyden.

Opintovapaa antoi minulle mahdollisuuden keskittyä täysipainoisesti oppimiseen ja tarkastella omaa ammatillista osaamistani uusista näkökulmista.

Harjoittelut vahvistivat käsitystäni siitä, että mielenterveys- ja päihdetyö asumisen tuen kentällä on juuri se paikka, jossa haluan työskennellä ja jossa voin parhaiten hyödyntää sekä hoitotyön että sosiaalialan osaamistani.

Katse eteenpäin

Valmistuin sosionomiksi loppuvuodesta 2025. Vuoden 2026 alussa eteeni avautui mahdollisuus hakea määräaikaista ohjaajan paikkaa. Tuntui luontevalta hakeutua tähän tehtävään, sillä oma polkuni oli jo johdattanut minua tähän suuntaan.

Tällä hetkellä työskentelen ohjaajana Rinnekodit Sanervakodissa, Asunto ensin -mallilla toimivassa yksikössä Helsingin Myllypurossa. Ohjaajana tuen asiakkaiden arjen sujuvuutta sekä heidän yksilöllisten tarpeidensa ja osallisuutensa vahvistumista. Työni ytimessä on rinnalla kulkeminen: laadin asukkaiden kanssa palvelusopimuksia ja asumisen suunnitelmia, jotka ohjaavat tavoitteellista ja asiakaslähtöistä työskentelyä.

Työni ytimessä on rinnalla kulkeminen.

Kun katson taaksepäin omaa polkuani, huomaan, että jokainen harjoittelu, opintoihin liittyvä valinta ja kohtaaminen on vienyt minua kohti nykyistä työtäni – työtä, jossa koen voivani hyödyntää osaamistani ja olla aidosti merkityksellinen toisille ihmisille.

Kokemuksia matkan varrelta

Koen, että Rinnekodeilla niin asiakkaat kuin työntekijätkin kohdataan aidosti. Minulle on ollut tärkeää saada olla oma itseni ja tehdä työtä omalla persoonallani, samalla ammatillisesti kasvaen.

Rinnekodeilla on myös rohkaistu kouluttautumaan ja kehittymään. Olen saanut tukea oppisopimusopintoihin, jatko-opintoihin ja erilaisten osaamisten syventämiseen. Mahdollisuus yhdistää työ ja opiskelu, joustot eri elämäntilanteissa sekä esihenkilöiden aito kiinnostus työntekijän jaksamiseen ja kehittymiseen ovat olleet keskeisiä tekijöitä siinä, miksi tämä työyhteisö on tuntunut omalta.

Juuri nämä asiat – arvopohja, luottamus ja mahdollisuus kasvaa – ovat saaneet minut palaamaan Rinnekodeille yhä uudelleen ja rakentamaan omaa ammatillista polkuani tämän yhteisön sisällä. Vakituinen sosionomin työ on ollut unelmani jo opintojen aikana, ja toivon, että seuraava askel polullani johtaa siihen.

Blogitekstin kirjoittaja Minnakaisa Tuurala on sosionomi, joka työskentelee Rinnekotien Asunto ensin -mallilla toimivassa yksikössä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tukena.