Ikääntyneet eivät kuulu menneisyyteen, vaan tekevät aktiivisesti tulevaisuutta 

Ikääntymisestä puhutaan usein huolen, kustannusten ja palvelutarpeiden näkökulmasta. Keskustelu keskittyy siihen, mitä ihminen tarvitsee vanhetessaan. Harvemmin kysymme, mitä annettavaa hänellä on. Se on sääli. Juuri ikääntyneillä on hallussaan elämänkokemusta, jonka arvo kasvaa vuosi vuodelta, kirjoittaa blogissa Annareetta Vaara.

Keväällä 2026 Rinnekodeilla pysähdyimme kuuntelemaan ikääntyneiden asiakkaidemme ja näiden läheisten ajatuksia tulevaisuudesta. Järjestimme useita osallistavia tulevaisuustyöpajoja ikääntyneiden yksiköissämme eri puolilla Suomea. Emme kysyneet vain palautetta nykyisistä palveluista, vaan pyysimme osallistujia kertomaan, millaista hyvää elämää ja ikähoivaa he toivovat tulevaisuudessa.  

Jo lähtökohta oli tärkeä: ikääntyneitä ei kutsuttu paikalle palveluiden käyttäjinä tai kohteina, vaan asiantuntijoina. 

Kun ihminen on elänyt pitkän elämän, hän on nähnyt yhteiskunnan muutoksia, kokenut iloa ja menetyksiä, rakentanut perheitä, työuria, yhteisöjä ja ihmissuhteita. Hänen näkemyksensä eivät ole vain mielipiteitä. Ne ovat kokemustiedon jalostamaa ymmärrystä siitä, mikä elämässä lopulta kantaa. 

Tulevaisuustyöpajat hyvän elämän jäljillä

Tulevaisuustyöpajoissa nousi esiin yllättävänkin selkeä viesti. Hyvä tulevaisuus ei rakennu ensisijaisesti teknologiasta tai rakennuksista. Hyvän elämän tärkeimpiä tekijöitä ovat luonto, yhteisöllisyys, merkityksellinen tekeminen, musiikki, eläimet, pysyvät ihmissuhteet sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen.  

Ehkä juuri siksi ikääntyneiden äänen kuuleminen on niin arvokasta. Se muistuttaa meitä siitä, mikä elämässä on olennaista. 

Kokemus kuulluksi tulemisesta oli vahva.  

Moni osallistuja kuvasi kokemusta merkitykselliseksi. Eräs osallistuja toivoi, että vastaavaa tulevaisuustyöskentelyä olisi enemmän. Toinen kertoi ilahtuneensa siitä, että omaiset pääsivät kohtaamaan toisensa ja jakamaan ajatuksiaan. Kokemus kuulluksi tulemisesta oli vahva.  

Meidän tehtävämme palveluntuottajina ei ole tehdä ratkaisuja ihmisten puolesta. Tehtävämme on rakentaa palveluita yhdessä heidän kanssaan. 

Kohti aitoa osallisuutta

Ikääntyneiden osallisuudesta puhutaan paljon, mutta aidosti osallistava työ tarkoittaa enemmän kuin mielipiteiden kysymistä. Se tarkoittaa vallan jakamista. Sitä, että ihmisten näkemykset vaikuttavat päätöksiin, palveluiden kehittämiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Hyödynnämme tulevaisuustyöpajojen antia muun muassa ikääntyneiden palvelujen toimintasuunnitelmissa, jotta asiat siirtyvät yksiköiden käytännön arkeen.  

Yhteiskuntana tarvitsemme uudenlaista tapaa puhua ikääntymisestä. Liian usein vanhuus nähdään elämänvaiheena, jossa mahdollisuudet vähenevät. Todellisuudessa vanhuus on myös elämänvaihe, jossa kertynyt viisaus, näkökulmat ja kokemukset voivat auttaa meitä kaikkia rakentamaan parempaa tulevaisuutta. 

Vanhuus on elämänvaihe, jossa kertynyt viisaus, näkökulmat ja kokemukset voivat auttaa meitä kaikkia rakentamaan parempaa tulevaisuutta. 

Ikääntyneet eivät ole vain hoivan kohteita. He ovat vanhempia, isovanhempia, naapureita, ystäviä, ammattilaisia, vapaaehtoisia ja yhteisöjen rakentajia. He ovat ihmisiä, joiden elämäntarinat ovat osa yhteistä historiaamme ja joiden näkemykset voivat auttaa ratkaisemaan tulevaisuuden haasteita. 

Siksi heidän ääntään ei pidä kuulla vain silloin, kun arvioidaan nykyhetkeä. Heidän tulee olla mukana myös silloin, kun rakennamme tulevaisuutta. 

Tulevaisuus kuuluu meille kaikille. Myös heille, jotka ovat ehtineet elää sitä pisimpään.  

Kirjoittaja Annareetta Vaara työskentelee Rinnekodeilla liiketoimintajohtajana.