Lastensuojelussa maksetaan miljardeja heikosta vaikuttavuudesta 

Suomen lastensuojelu elää murroskohdassa. Kustannukset ovat nousseet jyrkästi, mutta erityisesti sijaishuollon vaikuttavuudesta on yllättävän vähän tietoa. Samaan aikaan lasten ja nuorten myöhemmät elämänpolut kertovat karua kieltään: vain noin puolet huostaanotetuista suorittaa toisen asteen tutkinnon, ja lähes 80 prosenttia on saanut toimeentulotukea aikuisuudessa. On aiheellista kysyä, teemmekö tällä hetkellä asioita tarkoituksenmukaisella tavalla?  kysyy Diakonissalaitoksen kumppanuusjohtaja Vesa Sarmia blogissaan.

Kustannukset kasvavat, vaikuttavuus ei 

Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat Suomessa noin 1,5 miljardia euroa vuodessa, josta yli 70 prosenttia kohdistuu sijaishuoltoon. Kustannukset ovat kasvaneet lähes  50 prosenttia alle kymmenessä vuodessa, vaikka kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on pysynyt suhteellisen vakaana. Taustalla vaikuttavat muun muassa sijoitusten vaativuuden kasvu, laitoshoidon osuuden kasvu perhehoidon kustannuksella, avohuollon ja ennaltaehkäisevien palveluiden puutteet sekä henkilöstö- ja laatuvaatimusten kiristyminen. 

Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet lähes  50 prosenttia alle kymmenessä vuodessa.

Kaiken tämän keskellä huostaanottoja puretaan harvoin (kuusi prosenttia)  ja sijaishuollossa olleiden lasten ja nuorten aikuisiän tilanne on monilla mittareilla tarkasteltuna muuta väestöä heikompi. Mielenterveysongelmat, koulutuksen ulkopuolelle jääminen, toimeentulotuen tarve ja jopa kuolleisuus korostuvat. 

Jos vaikuttavuus on heikkoa ja kustannukset korkeat, meidän on uskallettava katsoa järjestelmää kriittisesti. Julkisen sektorin näkökulmasta on ensin helpompi keskittyä hankintoihin. 

Miksi hankimme edelleen palvelua, emme muutosta? 

Sijaishuollon hankinnat perustuvat edelleen pääosin asiakaspaikkoihin ja vuorokausihintoihin. Hyvinvointialue maksaa palvelun tuottamisesta riippumatta siitä, johtaako se todelliseen muutokseen lapsen tai perheen elämässä. 

Vaikuttavuusperusteinen hankinta kääntää logiikan toisin päin, jolloin maksetaan ensisijaisesti muutoksesta, ei suoritteesta. Tällöin taloudellista riskiä siirretään nykyistä enemmän palveluntuottajille ja vaikuttavuusinvestoijille. Julkinen sektori maksaa halutun muutoksen tapahtumisesta, esimerkiksi 

• sijaishuollon tason kevenemisestä 
• perheiden jälleenyhdistämisestä 
• raskaiden palvelujen tarpeen vähenemisestä. 

Mitä vaikuttavuusperusteinen hankinta mahdollistaa? 

Vaikuttavuusperusteisella hankinnalla on potentiaalia muuttaa lastensuojelua monella tasolla.

Se siirtää fokusta palveluiden määrästä lapsen ja perheen elämässä tapahtuviin muutoksiin. Hankinnat rakentuvat selkeiden vaikuttavuustavoitteiden ympärille, jolloin tiedolla johtamisesta tulee välttämätöntä ja interventioita johdetaan hyvinvoinnin ja elinolojen muutostiedon pohjalta. Tämä kannustaa palvelujen aitoon yksilöintiin.  Kun kattavaa tietoa asiakkaiden palvelutarpeen muutoksista kertyy, se mahdollistaa lastensuojelun kokonaisuuden kehittämisen myös julkisen sektorin toteuttamissa palveluissa. 

Hankinnan mallit muutoksessa

Vaikuttavuusperusteisuus ei ole pelkästään sopimustekninen muutos, vaan se edellyttää syvempää kulttuurista ja toiminnallista uudistumista. Käytännössä vaikuttavuusperusteinen hankinta voidaan toteuttaa usealla eri tavalla. Yksi vaihtoehto on perinteinen kokonaan tai osittain tulosperusteinen hankinta, jossa vastuu kokonaisuudesta ja tulosten saavuttamisesta on palveluntuottajalla. Toinen, kunnianhimoisempi vaihtoehto on allianssikumppanuus, jossa hyvinvointialue ja valitut kumppanit vastaavat yhdessä sovittujen vaikuttavuustavoitteiden aikaansaamisesta. 

Vaikuttavuusperusteisuus ei ole pelkästään sopimustekninen muutos, vaan se edellyttää syvempää kulttuurista ja toiminnallista uudistumista.

Allianssimalli vaatii tilaajalta enemmän sitoutumista, aikaa ja valmistelua kuin perinteinen hankintamalli. Vastapainoksi se kuitenkin vahvistaa tilaajan omaa kyvykkyyttä vaikuttavuusperusteisten ratkaisujen suunnittelussa ja johtamisessa, edistää yhteistä oppimista sekä jatkuvaa kehittämistä ja mahdollistaa aidon, koko järjestelmää koskevan muutoksen yksittäisten osaratkaisujen sijaan. 

Missä Diakonissalaitos voi auttaa?

Vaikuttavuusperusteinen hankinta edellyttää kyvykkyyttä määritellä tavoitteet, johtaa toimintaa tiedolla ja kantaa osa riskistä. Diakonissalaitoksella tätä valmiutta on rakennettu pitkäjänteisesti sekä tilaajien tukena että palveluntuottajana. Coimpact-prosesseissa valmennamme hyvinvointialueita lastensuojelun vaikuttavuusperusteisten hankintojen edistämiseen. Valmisteluprosessit ovat käynnistyneet esimerkiksi Varhassa ja Oma-Hämeessä.

Kehittämistyön ohella tarvitaan kokemusta vaikuttavuusperusteisten palveluiden tuottamisesta. Diakonissalaitos toimii palveluntuottajana kolmessa SIB-toteutuksessa Helsingissä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa sekä tuottaa vaikuttavia työllisyyspalveluja Lahdessa. Näissä kaikissa lähtökohta on, ettemme sitoudu vain palvelun tuottamiseen, vaan sovittujen muutosten aikaansaamiseen. Tämä kokemus jaetusta vastuusta ja mitatusta vaikuttavuudesta on suoraan hyödynnettävissä myös lastensuojelun uudistamisessa.

Katse tulevaan

Vaikuttavuusperusteiset hankinnat eivät ole hopealuoti, mutta ne tarjoavat uskottavan välineen vastata lastensuojelun tämänhetkisiin vaikuttavuuden ja talouden haasteisiin.  

Tulevaisuuden lastensuojelussa vaikuttavuus ei ole kuriositeetti. Se on hankintojen, johtamisen ja kumppanuuksien ytimessä. Olemmeko valmiita maksamaan siitä, että mikään ei muutu – vai vaadimmeko, että lastensuojelun miljardit tuottavat aidosti parempaa tulevaisuutta?  Haluatko mukaan tekemään muutosta yhdessä?

Vesa Sarmia on puhumassa vaikuttavuusperusteisista hankinnoista Tulevaisuuden lastensuojelu 2026 -tapahtumassa Helsingissä 29. huhtikuuta.

Vesa Sarmia työskentelee Diakonissalaitoksella kumppanuusjohtajana. Hän on rakentanut jo yli 20 vuoden ajan yhteiskunnallista hyötyä ja vaikuttavuusperusteisia palveluja sekä konsepteja julkisella sektorilla, järjestöissä ja yrittäjänä.