Kirjaaminen ja mitoitusseuranta lähtivät hukkajahtiin

Raportoimmeko vain raportoinnin vuoksi? Miten nykyteknologia tukee hoivatyön raportointia ja kirjaamista? Palvelualuejohtajat Johanna Arppe ja Jonna Tuomikoski pohtivat näitä teemoja blogissaan ja ilmiannoimme ne myös Hukkajahtiin.

Osallistuimme Vaikuttavuusseura ry:n ja Hoitotyön tutkimussäätiön Hukkajahtiin, jossa etsitään vaikuttamattomia ja vähähyötyisiä toimia hoitotyössä. Hukkajahdissa tavoitteena on kehittää yhdessä hoitotyötä sekä koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa ammattilaisten näkökulmasta ja kentän kokemuksia hyödyntäen.

Kirjaamiskulttuuria on kehitettävä

”Mitä ei ole kirjattu, ei ole tehty” -tyyppinen ajattelumalli on sitkeänä valvontaviranomaisten ja tilaajan mielessä. Asiakastyön kirjaamisen ja kirjaamiskulttuurin pitäisi perustua luottamukseen, jossa asiakkaan hyvä ja laadukas hoiva ja huolenpito toteutuvat. Nyt periaatteena on, että jokaisesta asiakkaasta kirjataan joka päivä, jokaisessa vuorossa. Mutta mikä on kirjaamisen tarkkuus? Tarvitseeko joka-aamuiset aamutoimet ja niiden sujuminen kirjata? Entä se, että asiakas nukkui yöllä? Ymmärrämme valvontaviranomaisen ja palvelun tilaajan tarpeen tietää, mitä asiakkaan arjessa tapahtuu. Mutta huomioidaanko tässä ikääntyneen ihmisen omat toiveet? Mitä hän itse haluaa, että hänestä päivittäin kirjataan ja millä tarkkuudella? Herää kysymys, ketä varten tällä hetkellä kirjaamme.

Kirjaamisen kehittäminen vapauttaisi hoitohenkilökunnan aikaa asiakastyöhön.

Kirjaamisen kehittäminen vapauttaisi hoitohenkilökunnan aikaa asiakastyöhön. Kirjaamisen vaatimuksia, prosesseja ja käytäntöjä tulisi kehittää siten, että ne ovat mahdollisimman sujuvia ja tehokkaita. Koulutuksella ja ohjeistuksella voidaan varmistaa, että sote-ammattilaiset ymmärtävät kirjaamisen merkityksen, mutta myös sen, miten sitä voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti. On myös tärkeää huomioida, että kirjaamisen tulee olla tarpeellista ja relevanttia. Liiallinen kirjaaminen ja raportoinnit johtavat turhaan työmäärään ja vievät aikaa pois välittömästä asiakastyöstä. Siksi kirjaamisen määrää ja sisältöä tulee arvioida sekä pyrkiä keskittymään olennaisen tiedon tallentamiseen.

Vanhuspalvelulain mukainen mitoitusseuranta

Ikähoivan yksiköissä tehty työ jaetaan välilliseen ja välittömään työhön. Välillinen työ tarkoittaa kaikkea työtä, joka ei ole suoraa asiakastyötä. Välitön työ puolestaan on suoraa vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa, hoivaa ja huolenpitoa, heidän tarpeidensa täyttämistä sekä asiakastyön kirjaamista.

Ikähoivan yksiköt raportoivat THL:lle kaksi kertaa vuodessa kolmen viikon ajan toteutuneen henkilöstömitoituksen. Seurantajakson aikana yksiköiden esihenkilöt raportoivat kaikkien henkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden tekemät tunnit jaotellen ne välittömään ja välilliseen työhön. Esihenkilöt kokevat, että raportointi on haastavaa ja vaatii merkittävän määrän työaikaa. Moni pohtii myös, miten asiakas hyötyy tästä raportoinnista?

Kirjaaminen ei saa olla itseisarvo, vaan sen tulee olla työkalu, joka tukee asiakkaiden hyvinvointia.

Lopuksi on syytä korostaa, että vaikka kirjaamisen haasteet ovat todellisia, kirjaaminen on silti tärkeä osa hoitotyötä. Tulevaisuudessa on tärkeää jatkaa keskustelua ja kehitystyötä kirjaamisen haasteiden ratkaisemiseksi. Teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen, prosessien tehostaminen ja koulutuksen tarjoaminen ovat keinoja, joilla voidaan parantaa kirjaamisen tehokkuutta ja samalla varmistaa laadukas hoitotyö. Kirjaaminen ei saa olla itseisarvo, vaan sen tulee olla työkalu, joka tukee välitöntä työtä ja asiakkaiden hyvinvointia. Tehokkaan kirjaamisen tavoitteleminen sekä jatkuvan kehityksen toteuttaminen voivat auttaa vähentämään hukkaa ja parantaa niin ikääntyneiden palveluja kuin muitakin sote-palveluja.

Johanna Arppe ja Jonna Tuomikoski työskentelevät Rinnekodeilla palvelualuejohtajina vastuualueenaan ikääntyneiden palvelut.