Opiskelijan polku vammaisalan osaajaksi yhteisön tukemana
Vammaisalan osaajaksi kasvaminen vaatii moniäänistä yhteistyötä ja yhteisöllistä sitoutumista. Opiskelijoiden, ammattilaisten ja asiakkaiden yhteiskehittäminen rakentaa polkua ja luo vahvaa vahvaa perustaa alan veto- ja pitovoimalle tulevaisuudessa, kirjoittavat projektipäälliköt Johanna Siitonen ja Heli Sutinen blogissaan.
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeessa tarkastelemme vammaisalan veto- ja pitovoimaan liittyviä elementtejä. Diakonissalaitos on Diakonia-ammattikorkeakoulun koordinoiman hankkeen osatoteuttaja ja Rinnekotien yksiköiden ammattilaiset, asiakkaat ja sote-alan opiskelijat ovatkin olleet hankkeen aktiivisia kehittäjäkumppaneita jo parin vuoden ajan.
Hankkeessa olemme oppineet, ettei toimintatapojen yhteiskehittäminen ole ainoastaan yksittäinen menetelmä tai aikarajallinen projekti, vaan ennen kaikkea kulttuurimuutosta. Se haastaa meitä katsomaan arkea yhdessä, puhkomaan sekä organisaation sisäisiä että ulkoisia kuplia ja rakentamaan toimintaa, jossa asiakkaat, työntekijät, opiskelijat ja muut verkostot kantavat vastuuta rinnakkain.
Erilaiset roolit, yhteinen tavoite
Tänä syksynä kehittämisen keskiössä meillä ovat sosiaali- ja terveysalan opiskelijat, joille tieto vammaisalasta jää opintojen aikana usein vajaaksi. Syyskuisessa työpajassa mallinsimme opiskelijan polkua opintojen alkuvaiheesta aina vammaisalan osaajaksi asti. Kokemuksensa ja näkemyksensä aiheeseen toivat Rinnekotien ammattilaisten ja asiakkaiden lisäksi sote-alan opiskelijat sekä opettajat Suomen Diakoniaopistolta.
Kuulimme osallistujilta, ettei tämäntyyppinen yhteen tuleminen ole ollenkaan tavanomaista. Sitä toivottiin yksimielisesti lisää.
”Ihanaa olla asian äärellä näinkin monialaisesti. Sain ideoita myös omaan työhöni”, totesi työpajaan osallistunut opettaja.
Opiskelijan oppimispolkua kuvaavassa mallissa teemme näkyväksi sen, kuinka jokaisella vammaisalan yhteisön jäsenellä on tärkeä rooli opiskelijan oppimisessa, vahvuuksien löytämisessä, innostamisessa ja lopulta sitoutumisessa vammaistyöhön. Näiden asioiden toteutumiseen tarvitaan kuitenkin myös toimivia oppilaitosten ja työelämän yhteistyön rakenteita, joita tulemme mallissa kuvaamaan.
Yhteiskehittäminen ei ole aina nopein tie, mutta se kannattaa
Yhteiskehittäminen on tuottanut hankkeelle tärkeää tietoa, mutta se on myös vahvistanut käytännönläheisellä tavalla yhteisöön kuulumisen kokemusta. Rinnekodit Koukkusaaren henkilökunta kuvasi viime keväistä kokemusta vammaisalan laajennetun yhteisön elementtien muotoilusta näin: ”Ollaan jo keskusteleva tiimi, mutta tämä on nostattanut yhteishenkeä. Koska on koko talon (palveluyksikön) yhteinen juttu. Ei olisi tullut ajateltua muuten tämäntyyppisiä asioita.”
Tämä ei ole yhdentekevää: heti hankkeen alkumetreillä toteutimme kartoituksen, jonka mukaan porukkaan kuulumisen kokemus on yksi tärkeimmistä vammaisalan pitovoimatekijöistä.
Porukkaan kuulumisen kokemus on yksi tärkeimmistä vammaisalan pitovoimatekijöistä.
Kun opiskelijalla on mahdollisuus osallistua yhteiskehittämiseen jo opintojen aikana, hän pääsee näkemään vammaistyön vetovoimaisena yhdessä oppimisen ja vaikuttamisen alustana. Parhaimmillaan tästä voi rakentua omaa ammatillisuutta ja työn merkityksellisyyttä vahvistava, tulevan työuran mittainen tapa: työtapojen kehittämiseen kutsutaan alusta alkaen mukaan ne, joiden arkeen lopputulos tulee eniten vaikuttamaan.
On selvää, että asiakkaiden kokemusosaamisen – sekä asiakkaana että yhteisön jäsenenä – hyödyntäminen päätöksenteossa vahvistaa parempia, ihmisten näköisiä ja elämänmakuisia palveluja. Työpajaan osallistunut asiakas kiteytti oman tärkeän roolinsa alan vetovoimaa vahvistavassa opiskelijan oppimispolulla näin: ”Ollaan kiinnostuneita toisesta ihmisestä. Opiskelijaa voi kannustaa ja rohkaista just tutustumaan. Kertoa, että ottaa aikansa ja se on ihan ok.”
Myös kehittämistyössä meidän on pidettävä huolta siitä, ettemme kavenna merkityksellistä elämää tai osallisuuden toteutumista vain palvelurakenteiden sisään. Kun eri toimijat etsivät arjen ratkaisuja yhdessä laajemman yhteisön kanssa, myös palvelut ja niissä vaikuttavat ihmiset avautuvat ympäröivälle elämälle. Erilaisille ihmisille sopivat ja saavutettavat osallistumisen tavat vaativat kuitenkin aikaa ja vaivaa, samoin sitoutuminen ja verkostojen erilaiset arjen aikataulut.
Mitä seuraavaksi?
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeen ja Rinnekotien yksiköiden yhdessä tekeminen jatkuu myös viimeisen hankevuoden aikana. Loppuvuoden ja ensi kevään aikana mallinnamme opiskelijan oppimispolun valmiiksi. Tämä tarkoittaa jo tähän saakka opitun kiteytystä sekä matalan kynnyksen kokeiluja yhdessä yksiköiden ihmisten kanssa. Kokeiluja tulemme tekemään esimerkiksi sellaisen perehdytystiimin muotoilussa, jossa asiakkaan kokemusosaamista hyödynnetään tasavertaisesti ammattiosaamisen rinnalla opiskelijan tai uuden työntekijän aloittaessa. Itse asiassa tämä idea sai alkunsa Rinnekotien asiakkaiden esiin tuomasta toiveesta!
Kuinka teidän yksikössänne tuetaan opiskelijan oppimista ja omien vahvuuksien tunnistamista?
Blogin kirjoittaneet Johanna Siitonen ja Heli Sutinen työskentelevät projektipäällikköinä Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hankkeessa.
Uudistuva ja moninainen vammaistyö Uudellamaalla -hanke (2023–2026) on Euroopan Sosiaalirahaston (ESR+) osarahoittama. Hanketta koordinoi päätoteuttaja Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak). Hankkeen osatoteuttajat ovat Diakonissalaitos, Kirkkopalvelut ry:n STEP-koulutus, Tukena-säätiö ja Suomen Diakoniaopisto.
