Asunnottomuustyön priimuksen kohtalo hyvinvointialueiden käsissä
Suomi on saanut kansainvälistä huomiota nousustaan asunnottomuuden hoidon mallimaaksi. Monet kansainväliset tutkijat, toimittajat ja päättäjät ovat viime vuosina käyneet tutustumassa suomalaiseen Asunto ensin -menestyskonseptiin. Onko hyvä kehitys tullut nyt päätökseen, pohtii asiakkuussuunnittelija Kimmo Hannus blogissa. Aiheesta lisää myös Kuntamarkkinoiden tietoiskussamme torstaina 14.9.
Suomi on saanut kansainvälistä huomiota nousustaan asunnottomuuden hoidon mallimaaksi. Monet kansainväliset tutkijat, toimittajat ja päättäjät ovat viime vuosina käyneet tutustumassa suomalaiseen menestyskonseptiin. Myös Britannian Prinssi William kertoi hiljattain saaneensa omaan asunnottomuuden poistamiseen tähtäävään hankkeeseensa inspiraation Suomesta.
Onnistumisten taustalla on Asunto ensin –malli ja sitä valtakunnallisesti edistäneet pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat. Suomalaisen Asunto ensin -työn menestys on monen toimijan yhteistyön tulos. Usein puheenvuoroissa mainitaan valtion investointiavustukset (Ara) uuden asuntokapasiteetin rakentamisessa, verkostokehittäjien rooli osaamisen ja hyvien toimintamallien edistämisessä ja pitkäjänteisen asunnottomuustyön tavoitteisiin sitoutuneet hallitusohjelmat kansallisina suunnannäyttäjinä. Kuntien ja nykyisin hyvinvointialueiden rooli on myös mitä merkittävin, koska niillä on vastuu kuntalaisten sote-palveluiden järjestämisestä.
Suomalaisen Asunto ensin -työn menestys on monen toimijan yhteistyön tulos.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt yksi keskeinen menestystekijämme: Perustoimeentulo, muun muassa asumistuki ja toimeentulotuki, joiden avulla moni haavoittuvassa asemassa oleva on kyennyt turvaamaan asumisensa. Moneen verrokkimaahamme verrattuna lähtötilanteemme voidaan ajatella olevan paljon parempi: Suomessa harvemmin päädytään pitkäaikaisasunnottomuuteen ensisijaisesti köyhyyden vuoksi.
Hallituksen suunnittelemat perustoimeentuloon kohdentuvat leikkaukset haastavat suomalaisen asunnottomuustyön tulevan menestyksen. Ilman uusia paikallisia panostuksia asunnottomien määrä kääntyy todennäköisesti kasvuun ja joudumme todistamaan, kun tilastot näyttävät 15-vuotisen hyvän kehityksen tulleen päätökseen.
Hallituksen suunnittelemat perustoimeentuloon kohdentuvat leikkaukset haastavat suomalaisen asunnottomuustyön tulevan menestyksen.
Uudessa hallitusohjelmassa on kyllä kirjaus asunnottomuustyön jatkamisesta, mutta jostain syystä siellä ei mainita Asunto ensin -periaatetta. Väkisinkin herää kysymys, miksi?
Asunnottomuuden hoidossa ei ole kysymys vain asunnoista. On selvää, että heikossa asuntomarkkinatilanteessa oleville tarvitaan kohdennettua asuntotarjontaa, mutta ennen kaikkea myös asiakkaan mukaan räätälöityä tukea hyvin kirjavalle joukolle asunnottomia. Tätä on Asunto ensin -malli. Se on joustavaa, asiakkaan tarpeisiin reagoivaa ja tarvittaessa pitkäaikaista. Se on kuin lupaus, että henkilön ei tarvitse enää palata asunnottomuuteen.
Asunto ensin -asumisen tiedetään tutkimusnäytön perusteella lisäävän asumisen pysyvyyttä ja tuottavan merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Yhteiskunnan resursseja säästyy muun muassa palveluiden tarkoituksenmukaisen käytön myötä. Lisäksi Asunto ensin -asumisen on todettu lisäävän yksilön hyvinvointia tilapäisasumiseen verrattuna. Se jos joku on kannattavaa. Hyvinvointi tuottaa turvallisuutta niin yleisesti kuin yksilöllekin. Asunnottomuuden vähentäminen rauhoittaa katujamme, ylläpitää yhteiskuntarauhaa ja tuo turvaa kaikille yhteisöissämme. Paradoksaalisesti eniten juuri niille, joita pelätään ja joiden tiedetään turvattomuudesta eniten kärsivän, eli asunnottomille itselleen.
Hyvinvointi tuottaa turvallisuutta niin yleisesti kuin yksilöllekin.
Onnistumiset ruokkivat lisää yritystä ja onnistumisia. Siksi haluan mieluummin luottaa kuin toivoa, että suomalaisen asunnottomuustyön tulevaisuus jatkuisi menestyksekkäänä ja että Prinssi William voisi muutaman vuoden kuluttua kehua, kuinka he Isossa-Britanniassa onnistuivat härmäläisin opein omassa asunnottomuustyössään. Sote-palveluiden järjestäminen on edelleen suhteellisen paikallista ja asunnottomuustyön kentällä on väkevä ymmärrys siitä, miten palveluita pitäisi tuottaa ja kehittää.
Haluan luottaa siihen, että valtakunnallinen poliittinen ohjaus ei rokota jo vakiintunutta mallia tarpeettomasti ja että hyvinvointialueillamme on rohkeutta tehdä edelleen kunnianhimoista Asunto ensin -työtä. Nykyisessä järjestelmässämme asuntotuotanto on kuntien vastuulla, hyvinvointialueet järjestävät tukipalvelut. Siksi toimiva yhteistyö on myös asunnottomuuden poistamisen onnistumisen edellytys.
Kirjoittaja Kimmo Hannus työskentelee asiakkuussuunnittelijana Rinnekodeilla.
Kuntamarkkinoilla aiheena Asunto ensin -palvelumme torstaina 14.9. klo 10.30 – 10.50, tila B1.4.
Mukana Asiakkuussuunnittelija Kimmo Hannus, palveluyksikön johtaja Niina Leskinen Wäylästä ja vertaisohjaaja Juha Huimala Sillasta. Tervetuloa! Lisätiedot Kuntamarkkinoiden sivuilla.
