Itsenäistyvä nuori koettelee itsemääräämisoikeutensa rajoja
Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeus, joka tulee taata jokaiselle, iästä riippumatta. Rinnekotien palvelualuejohtaja Mirikle Nousiaisen keskustelukumppanina on tällä kertaa palveluyksikön johtaja Bettina Salin, jonka vastuulla on lastensuojeluyksikkö Rinnekodit Alatalo.
Rinnekodit Alatalo on lastensuojeluyksikkö, joka tarjoaa intensiivihoidon jatkohoitoa. Alatalossa asuu seitsemän nuorta. Kun nuori otetaan yhteiskunnan huostaan, on kyseessä merkittävä vallankäyttö lastensuojelulain perusteella. Huostaanotto onkin aina viimesijaisin keino, jonka tavoite on turvata lapsen ja nuoren kasvu ja kehitys.
Itsemääräämisoikeus on Alatalossa vahvasti läsnä arjessa. Nuorten kanssa keskustellaan säännöllisesti kotiintuloajoista ja itsenäistymiseen liittyvistä asioista. Tulevan täysi-ikäisyyden rajan lähestyessä on tärkeää harjoitella asumisen taitoja, työnhakua, sitä mistä saa apua terveydenhuoltoon ja vaikkapa mitä vuokra-asuminen tarkoittaa. Täysi-ikäisyyden nivelvaiheessa Alatalossa nuorille järjestetään itsenäistyvien nuorten ryhmiä. Ryhmäkerroilla nuori saa tietoa ja materiaalia siitä, miten asioita hoidetaan ja mistä saa apua, kun sitä tarvitsee.
Erilaisten kokeilujen tekeminen kuuluu nuoruuteen. Työntekijöillä tulee olla taito perustella asioita ja kertoa, mitä huolia aikuiselle voi tulla nuoren tekemistä valinnoista. Jos et pysty perustelemaan asiaasi, silloin täytyy pysähtyä pohtimaan sen tarpeellisuutta. Alatalossa luodaan turvalliset raamit itsenäistymisen harjoittelulle. Kotiintuloajoista voidaan neuvotella ja kun annetaan joustoa, saadaan usein myös vastakaikua, Bettina Salin kertoo. Työyhteisössä keskustellaankin paljon ikätasosta ja siitä, mihin asioihin nuori voi ottaa kantaa ja mistä hän voi itse päättää. Nuorta myös tuetaan aktiivisesti itsenäisessä päätöksenteossa.
Sijaishuollon päättymisen jälkeen hyvinvointialueen on järjestettävä nuorelle jälkihuolto. Sen tarkoituksena on tukea nuoren itsenäistymistä auttamalla häntä saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäiseen arkeen ja aikuisuuteen. Kun nuori tulee täysi-ikäiseksi, hän voi itse päättää, ottaako jälkihuoltoa vastaan vai ei. Sijaishuollossa on tukea tarjolla ympäri vuorokauden, mutta yleensä täysi-ikäiset muuttavat omilleen, kun huostaanotto päättyy. Pitkäaikaisilla turvallisilla aikuissuhteilla onkin tärkeä merkitys nuoren pärjäämiselle. Sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten tuen tarve on suuri. Riittävän tuen varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Koska jälkihuolto perustuu vapaaehtoisuuteen, on sen onnistumisen kannalta keskeistä, millainen suhde jälkihuollon työntekijän ja nuoren välille muodostuu. Jos nuori ei koe suhdetta jälkihuollon työntekijään riittävän luottamuksellisena ja turvallisena, voi nuoren olla vaikea sitoutua tapaamisiin tai pyytä apua. Riski palvelujen ulkopuolelle putoamiseen on suuri.
Koska jälkihuolto perustuu vapaaehtoisuuteen, on sen onnistumisen kannalta keskeistä, millainen suhde jälkihuollon työntekijän ja nuoren välille muodostuu.
Nuorella on mahdollisuus jäädä myös Alatalon jälkihuoltoon, jolloin nuorta pystytään tukemaan itsenäisen elämän rakentamiseen osaston tuttujen aikuisten tuella. Alatalossa vahvistetaan nuoren psyykkisiä rakenteita, lisätään hänen omaa vastuunottoaan hyvinvoinnistaan ja integroidaan nuorta kunnan muihin palveluihin. Jälkihuoltotyö suunnitellaan nuoren tarpeiden mukaan huomioiden hänen yksilölliset voimavaransa osastohoidon aikaisen hoidon jatkumona sekä tarvittaessa toimintakyvyn kartoituksen pohjalta.
Tällä hetkellä hyvinvointialueet järjestäytyvät ja uusi hallitus on esitellyt säästötavoitteensa. Keskeinen kysymys on nyt se, onko meillä jatkossa resursseja huolehtia siitä, ettei nuoren luottamuksellinen suhde ammattilaiseen katkea ja onko hänelle tarjolla riittävästi tukea, jotta hän ei putoa yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolelle byrokratian vuoksi?
Tavanomaista siirtymää nuoruudesta aikuisuuteen tarkasteltaessa on hyvin selvää, että jokainen itsenäistyy omaa tahtiaan. Usein nuorella on mahdollisuus valita, muuttaako hän pois lapsuudenkodistaan heti täytettyään 18 vuotta vai jatkaako asumista kotona, kunnes esimerkiksi opinnot tai asepalvelus on suoritettu. Sijaishuollossa tätä vaihtoehtoa ei pääsääntöisesti ole, koska täysi-ikäiset ja alaikäiset eivät voi asua samassa yksikössä, jolloin jälkihuollon merkitys korostuu. Yhtenä säästötoimena hallitus päätti laskea jälkihuollon ikärajaa tämän vuoden alussa 25 vuodesta 23 vuoteen, mikä omalta osaltaan valitettavasti vähentää sijaishuollosta itsenäistyville nuorille tarjolla olevaa tukea.
Hallitus päätti laskea jälkihuollon ikärajaa 25 vuodesta 23 vuoteen, mikä omalta osaltaan valitettavasti vähentää sijaishuollosta itsenäistyville nuorille tarjolla olevaa tukea.
Lastensuojeluyksiköissä tulee tehdä hyvää kohtelua koskeva suunnitelma. Rinnekodeilla suunnitelman tekoa on viety toimijuutta ja osallisuutta vahvistavampaan suuntaan, jotta lapsen ja nuoren ääni saadaan aidosti kuuluviin. Tämän toimintamallin avulla on mahdollista saada lasten ja nuorten ajatukset sekä mielipiteet paremmin huomioitua suunnitelmassa ja sitä laadittaessa.
Yksikön suunnitelmaa täydennetään jokaisen lapsen ja nuoren omalla suunnitelmalla. Suunnitelmaan kirjataan lapselle ja nuorelle tärkeitä asioita, esimerkiksi käyttövarat. Suunnitelmassa nuoret itse avaavat myös esimerkiksi sitä, mitä rajoitustoimenpiteet tarkoittavat, mitä on sovittu ja minkälainen heidän mielestään on ihanne-lastensuojeluyksikkö. Allekirjoittaneelle ilon tunteen toi yhden suunnitelman lopussa oleva sydän, jossa luki ’’sinä olet tärkeä!’’.
Tämä artikkeli on osa Rinnekotien palvelualuejohtajan Mirikle Nousiaisen itsemääräämisoikeus-blogisarjaa. Sarjassa itsemääräämisoikeudesta keskustellaan Diakonissalaitoksella ja Rinnekodeissa eri asiakasryhmien parissa työskentelevien sote-alan ammattilaisten kanssa. Blogissa pohditaan myös nykyisen lainsäädännön suhdetta tarpeisiin ja tarvittavia muutoksia tulevaan asiakas- ja potilaslakiin. Tavoitteena on tarjota eri näkökulmia ajattelulle. Lue sarjan edellinen osa tästä linkistä.
