Kehittäjä kehottaa kuulemaan asiakasta
Eläkkeelle jäämässä oleva Rinnekotien kehittämisylilääkäri Outi Kuikanmäki sanoi muutama vuosi sitten haastattelussa, että huumeriippuvuuden avohoidossa on käynnistynyt uusi aikakausi, jonka keskiössä on asiakas. Enää hän ei ajattele näin.
Outi Kuikanmäki ei alun perin halunnut lääkäriksi. Hänen äitinsä oli lääkäri, isä diplomi-insinööri. Kun isosisko pääsi opiskelemaan teknilliseen korkeakouluun, suku totesi, että ”Outista tulee sitten lääkäri”.
”Minä vastustelin. Halusin diplomi-insinööriksi, ja kun teknillisen korkeakoulun ovet aukesivat ensi yrittämällä, suuntasin opiskelemaan teknistä fysiikkaa.”
Ensimmäisen vuoden aikana kävi kuitenkin selväksi, että valinta oli väärä.
”Koin, ettei papereiden tuijottelu ole minun juttuni ja päätin vaihtaa alaa. Hain lääkikseen lopulta kolme kertaa, kunnes pääsin sisään.”
Arvopohjaista työtä
Outi Kuikanmäki valmistui 1990-luvun alussa, keskelle pahinta lamaa. Lääkäreiden työt olivat kiven alla ja Kuikanmäki teki lyhyttä pätkää siellä täällä. Tätä kautta hän päätyi Koskelan sairaalan yhteydessä olevaan alkoholistien kuntoutuskeskukseen.
Vähitellen Kuikanmäki huomasi, että päihdehoito on ala, joka kehittyy ja kytkeytyy vähän kaikkeen. Muutaman vuoden työskentelyn jälkeen hän totesi, että erityispätevyys päihdelääketieteestä olisi hyvä hankkia, ja tätä varten tarvittiin lisää työkokemusta.
Kuikanmäki hakeutui Kurvin huumepoliklinikalle, jonka omisti Diakonissalaitos.
Olen viihtynyt Diakonissalaitoksella. Kun työpaikan arvot ovat omat, tuntuu hyvältä olla töissä.
”Sillä tiellä olen edelleen. Olen viihtynyt Diakonissalaitoksella. Kun työpaikan arvot ovat omat, tuntuu hyvältä olla töissä.”
Vaikuttavaa hoitoa
Outi Kuikanmäki on ehtinyt työskennellä Diakonissalaitoksen konsernissa 27 vuotta. Tänä aikana Diakonissalaitos on Kuikanmäen mukaan kokenut todellisen muodonmuutoksen: kirkollisesta toimijasta on muotoutunut sote-organisaatio.
Työnantajakin on vaihtunut ensin Diakonissalaitoksen Hoivaksi ja kolmisen vuotta sitten Rinnekodeiksi ja tittelit lääkäristä yksikönjohtajaksi, vastuualuejohtajasta erityisasiantuntijaksi ja ylilääkäriksi ja nyt viimeksi kehittämisylilääkäriksi.
”Kehittämistyö on minulle ominta, mutta pidän kovasti myös potilastyöstä. En varmasti olisi ollut talossa näin pitkään, jos ei olisi ollut mahdollisuutta kehittyä ja kehittää sekä tehdä näin monipuolisia tehtäviä.”
Viime vuosina Kuikanmäki on keskittynyt kehittämään opioidikorvaushoitoa, jota Rinnekodit tarjoaa kahdessa yksikössä: Breikki Helsingissä ja Breikki Tampereella.
”Opioidikorvaushoito on tutkittu ja toimivaksi osoitettu. Se auttaa lähes kaikkia, jotka sitoutuvat hoitoon. Silti yleinen mielipide pitää sitä edelleen huonosti käyttäytyvien ihmisten hyysäämisenä, eikä sairauden hoitona. Näen, että yksi tehtäväni on ollut kuroa umpeen kuilua yleisen mielipiteen ja totuuden välillä.”
On täysin turhaa ylläpitää vastakkainasettelua, sillä tämä sairaus ei ole yhdellä keinolla hoidettavissa.
Kurottavaa on riittänyt välillä myös ammattilaisten mielipiteiden kanssa.
”Tietyt lääkkeettömät kuntoutusyksiköt pitävät yllä käsitystä, että opioidikorvaushoito on väärä tapa kuntoutua. Itse näen, että on täysin turhaa ylläpitää vastakkainasettelua, sillä tämä sairaus ei ole yhdellä keinolla hoidettavissa. Opioidikorvaushoito ja lääkkeettömät hoidot täydentävät toisiaan.”
Päihdehoidon kolme pointtia
Yli kolmikymmenvuotinen ura päihdelääketieteen parissa antaa Outi Kuikanmäelle perspektiiviä nykyiseen keskusteluun päihdehoidon tilasta. Kehittämiskohteita kysyttäessä kolme pointtia löytyy nopeasti:
Ykkösprioriteetti on kannabisriippuvuuden hoito. Kuikanmäki ennustaa, että ennemmin tai myöhemmin kannabis dekriminalisoidaan tai laillistetaan, jolloin käyttäjämäärät lisääntyvät ja syntyy myös enemmän haittoja. Jos palvelujärjestelmämme ei ole tähän valmis, olemme pulassa.
”On hyvä, että kansalaisaloite kannabiksen laillistamisesta ei edennyt. Tämä antoi meille lisäaikaa reagoida ja edetä muun muassa hoitomallien kehittämisessä. Nyt tarvitaan malttia, ettei kansalaismielipide voita tutkittua tietoa.”
Nyt tarvitaan malttia, ettei kansalaismielipide voita tutkittua tietoa.
Toiseksi tarvitaan hoitointerventioita myös stimulanttien käyttäjille. Palkkiohoidosta on saatu alustavia hyviä kokemuksia stimulanttiriippuvaisten hoidossa, mutta se ei yksin riitä, vaan tarjolla tulisi olla laaja hoitorepertuaari.
”Tällä hetkellä stimulanttiriippuvaiset ovat jääneet hoidossa vähän jalkoihin esimerkiksi opioidien käyttäjiin verrattuna. Jos meillä ei ole tarjota heille toimivaa hoitoa, ongelmat kasvavat ja pahenevat.”
Kolmantena Kuikanmäki nostaa esiin valvotut käyttötilat. Kynnystä hoitoon pääsyyn on madallettava, koska tällä hetkellä käyttäjiä on selvästi enemmän kuin hoitoon pyrkiviä. Siksi on tärkeää rakentaa siltoja käyttömaailman ja hoitomaailman välille.
”Käyttötilat eivät ehkä pelasta ihmishenkiä välittömästi, mutta esimerkiksi pistosinfektiot ja –komplikaatiot todennäköisesti vähenevät niiden avulla. Lisäksi käyttötila voi olla paikka, jossa pitkän linjan käyttäjä kokee tulevansa kuulluksi, jolloin terveydenhoitojärjestelmää kohtaan tunnetut ennakkoluulot hälvenevät.”
Asiakas takaisin keskiöön
Diakonissalaitos julkaisi maaliskuun alussa vuoden 2027 eduskuntavaalitavoitteensa. Yksi tavoite on huumekuolemien puolittaminen muun muassa tehokkaiden päihdehoitojen käyttöönotolla.
Outi Kuikanmäellä on vähenevien resurssien kanssa kamppaileville päättäjille selkeä viesti: päihdepalvelujen kehittäminen on erittäin kustannustehokasta.
”Päihdeongelmat koskettavat suurta osaa väestöstä tavalla tai toisella ja aiheuttavat paljon pahoinvointia. Pienellä panostuksella näihin palveluihin saadaan aikaan iso hyöty ja lisätään ihmisten hyvinvointia. Silti tällä hetkellä tuntuu, että päätöksiä tehdään elinkeinoelämän nimissä vääristä prioriteeteista käsin.”
Pienellä panostuksella päihdepalveluihin saadaan aikaan iso hyöty ja lisätään ihmisten hyvinvointia.
Vuonna 2019 Kuikanmäki sanoi haastattelussa, että ”Huumeriippuvuuden avohoidossa on käynnistynyt uusi aikakausi. Sen keskiössä on asiakas.” Vieläkö hän ajattelee näin?
”Haluaisin sanoa kyllä, mutta viimeaikainen kehitys, jossa asiakkaita on alettu siirtää hyvinvointialueiden omiin palveluihin asiakkaita kuulematta, on kyllä vaarantanut tämän.”
Kuikanmäen mukaan siirtojen seuraukset ovat olleet katastrofaalisia.
”Jos olen viimeiset kymmenen vuotta sitoutunut yhteen yksikköön, muutos voi pahimmillaan johtaa koko hoidon loppumiseen.”
”Järjestelmä on rakennettu näin, ja vastaavaa tehdään myös esimerkiksi somaattisten sairauksien hoidossa, mutta tähän tapaan toteutettuna muutokset ovat epäeettisiä. Asiakkaan pitäisi tulla aina kuulluksi.”
Toinen sinänsä hyvä, mutta silti asiakkaiden kannalta myös huolestuttava kehitys ovat injektiohoidot. Tällä tarkoitetaan sitä, että opioidikorvaushoito voidaan annostella kerran kuukaudessa pistoksena, eikä potilaan tarvitse tulla hoitoyksikköön muulloin.
”Niille, jotka eivät enää tarvitse psykososiaalista hoitoa, injektiohoito antaa vapauden elää melko normaalia elämää. Mutta tämä on väärä hoito heille, jotka tarvitsevat jonkun, joka kysyy, mitä kuuluu ja miten tänään menee. Päivittäinen kohtaaminen on monelle asiakkaallemme erittäin tärkeä. Tässäkin tulisi kuunnella asiakasta ja tarjota yksilöllisiä, joustavia ratkaisuja.”
Vapauden riemu
Huhtikuussa Outi Kuikanmäen arki mullistuu, kun hän jää eläkkeelle. Tämä herättää hänessä kahdenlaisia, osin vastakkaisia tunteita.
”Tuntuu epätodelliselta. Samaan aikaan siltä, että aika on nyt oikea, mutta toisaalta koen myös tiettyä luopumisen tuskaa. Identiteettini on liittynyt aina vahvasti työhön.”
Kuikanmäkeä kuunnellessa vaikuttaa kuitenkin sitä, että tekemistä riittää eläkkeelläkin.
”Voisi sanoa, että kerään käsityöharrastuksia: Teen nahka-, lasi- ja hopeatöitä, ja ylipäätään askartelen kaikenlaisista materiaaleista. Parhaillaan entisöin vanhaa kaappia. Lisäksi teen käsitöitä, puutarhahommia ja erilaisia pieniä remontteja sekä lenkitän yhdeksänvuotiasta Hissu-labradorinnoutajaamme.”
Eikä ole poissuljettu, että Kuikanmäki palaisi vielä osa-aikaisesti päihdelääkärin töihinkin.
”Tekemisen eetos on tullut lapsuudenkodista. Meillä on aina tehty paljon kaikkea.”
”Mutta nyt aion ensin nukkua pitkään ja seurata kevään tuloa. Kohta pääsee pihatöihin – se on oikea vapauden riemuvoitto!”
Teksti: Susanna Kaaja, viestintä- ja markkinointipäällikkö, Rinnekodit
Kuvat: Johanna Haaga-Shrestha, viestinnän asiantuntija, Rinnekodit
