Läsnä lähdön hetkellä

Saattohoito on arvokas tehtävä, jossa tarvitaan kykyä pysähtyä ja rauhoittua. Kuoleman kohtaamisessa auttavat tieto, koulutus, kokemus ja oman työyhteisön tuki. Artikkeli on osa kuusiosaista Erityisen hyviä osaajia -sarjaamme.

Kun elämä on päättymässä, kaikki ympärillä pysähtyy. Saattohoito on kuolevan henkilön kivuttomuudesta huolehtimista, oireiden lievittämistä ja hyvää perushoitoa, mutta samalla paljon muutakin.

”Rauhaa ja läheisyyttä – sitä, että ollaan läsnä”, tiivistää ohjaaja Anne Turtiainen Rinnekodit Hiialasta Espoosta.
Hiiala on pienryhmäkoti, jossa hoidetaan vaikeasti monivammaisia lapsia. Osalla heistä on ollut jo syntymästä asti diagnoosi, jonka perusteella elämänpolun tiedetään jäävän lyhyeksi.

Kuoleman lähestyessä tilanne rauhoitetaan, vaikka arki ympärillä jatkuu. Työyhteisö joustaa niin, että osa hoitajista voi keskittyä kuolevaan lapseen ja tämän läheisiin, kun muu tiimi huolehtii toisten lasten ulkoilut ja syömiset.
”On tosi tärkeää, että olemme saaneet näissä tilanteissa tarvittaessa lisää henkilökuntaa”, Turtiainen kertoo.

Samaa sanoo sairaanhoitaja Heli Saarinen Rinnekodit Malmikodista Helsingistä. Yksikön asukkaat ovat monisairaita aikuisia. Esimerkiksi yövuoroihin järjestyy tarvittaessa lisäapua, jotta yksi hoitaja voi rauhoittua olemaan läsnä kuolevalle ihmiselle.
”On hirveän tärkeää pysähtyä olemaan siinä vierellä niin kauan kuin ihminen vain pystyy olemaan kontaktissa. Se vaatii empatiaa, kuuntelua ja kykyä asettua toisen asemaan”, Saarinen sanoo.

Toiveet selville hyvissä ajoin

Hyvän saattohoidon A ja O on suunnittelu, Heli Saarinen sanoo. Suunnittelu pitää myös rohjeta aloittaa riittävän ajoissa, eli silloin, kun ihminen on siinä kunnossa, että pystyy vielä esittämään toiveitaan. Malmikodissa asiasta pyritään keskustelemaan usein jo asiakkuuden alkuvaiheessa.

Suunnitelmia ei tosin välttämättä ehditä aina toteuttaa. Malmikoti toimii Asunto ensin -periaatteella, ja monilla asukkailla on päihdetaustaa ja lisäksi runsaasti fyysisiä toimintarajoitteita sekä mielenterveysongelmia. Ei ole tavatonta, että joskus asukas löytyy kuolleena huoneestaan.
”Monet meidän asiakkaistamme lähtevät niin sanotusti saappaat jalassa”, Saarinen kuvaa.

Monet asiakkaistamme lähtevät niin sanotusti saappaat jalassa.

Malmikodissa asiakkaiden omaiset ovat hoidon suunnittelussa mukana harvoin. Usein omaisia ei ole tai välit heihin ovat katkenneet kauan sitten. Se korostaa hoitajan läsnäolon merkitystä.
”Me olemme monelle vähän kuin omaisia”, Saarinen sanoo.

Pienet, tärkeät asiat

Hiialassa yhteistyö lasten perheiden kanssa on tiivistä. Anne Turtiaisen mukaan vanhempien kanssa pyritään sopimaan etukäteen mahdollisimman tarkasti, miten lähdön hetkellä toimitaan. Vanhemmilla on myös mahdollisuus yöpyä yksikössä.
Elämän lopulla asumisyksiköiden ja kotisairaanhoidon yhteistyö usein tiivistyy. Kun vaikeasti sairaan elintoiminnot alkavat hiipua, lääkäri tekee päätöksen saattohoidon aloittamisesta. Kotisairaanhoidon kautta saadaan esimerkiksi tarvittavat lääkkeet.

Mitä lapselle puetaan päälle? Mikä pehmolelu laitetaan kainaloon? Lauletaanko jokin tietty laulu?

”Olemme saaneet heiltä myös paljon materiaalia ja ohjeita, esimerkiksi tietoa siitä, mitkä ovat lähestyvän kuoleman merkkejä. Itsekin olen niiden pohjalta pystynyt paremmin seuraamaan ja ennakoimaan tilanteita”, Turtiainen kertoo.
Varsinaiset hoitolinjaukset tehdään erikseen, mutta monista käytännön yksityiskohdista on hyvä jutella yhdessä. Mitä lapselle puetaan päälle? Mikä pehmolelu laitetaan kainaloon? Lauletaanko jokin tietty laulu?

”Tällaiset pieniltä tuntuvat asiat voivat olla hyvin tärkeitä sekä lapselle että vanhemmille”, Turtiainen sanoo.
Hiialassa pyritään siihen, että lapset voisivat asua siellä loppuun asti. Aina kaikkea tarvittavaa hoitoa ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan yksikössä, jolloin lapsi siirtyy loppuvaiheessa sairaalahoitoon.

Kahvia ja kiireetöntä keskustelua

Saattohoidossa omaisten kannatteleminen on usein merkittävä osa työtä. Anne Turtiainen on joskus kesken kiireisen työpäivän havahtunut huomaamaan, että lapsensa menettänyt vanhempi tarvitsee tukea. Silloin hän on ymmärtänyt jättää muut kiireet ja keittänyt kahvit. On istuttu ja juteltu.
”Sellaisella hetkellä tuntuu, että nyt millään muulla ei ole väliä. Mikään ei kaadu ympäriltä, jos nyt pysähdyn.”

Sellaisella hetkellä tuntuu, että nyt millään muulla ei ole väliä. Mikään ei kaadu ympäriltä, jos nyt pysähdyn.

Turtiainen tuntee onnistuneensa, kun omaisilta tulee vielä jälkeenpäin kiitosta tilanteen hyvästä hoitamisesta. Hän huomauttaa, että lapset tulevat vuosien myötä hoitajillekin rakkaiksi.
”Saamme surra vanhempien kanssa, mutta ammatillisuus säilyy siinä rinnalla.”
Joskus raskaan työvuoron jälkeen tulee autossa itku.
”Ovathan ne kovia paikkoja kaikille.”

Tieto ja kokemus auttavat

Uran alussa kuoleman kohtaaminen voi jännittää ja pelottaakin. Koulutus ja kokemus helpottavat, sanovat Anne Turtiainen ja Heli Saarinen.
Molemmat pyrkivät siihen, etteivät liikaa veisi huolia ja murheita kotiin. Sitäkin oppii ajan kanssa, löytää omat keinonsa irtautua työstä.

Rinnekodit panostaa työntekijöidensä saattohoidon osaamiseen. Se on keskeisen tärkeää kaikille ikähoivan puolella, mutta myös muissa yksiköissä, jotka ovat asukkaille loppuelämän koteja.

Heli Saariselle saattohoidosta tuli sydämen asia jo nuorena sairaanhoitajaopiskelijana 1980-luvulla, kun hän päätyi hoitamaan sairastunutta läheistään.
”Siitä jäi läheinen muisto saattohoidosta ja toive, että lähtö olisi kaunis ja onnistunut.”
Lopulta hän teki aiheesta opintoihin kuuluneen seminaarityönsäkin. Myöhemmin osaaminen on vahvistunut esimerkiksi vanhustyön erikoisammattitutkinnon sekä Lääkemestari-valmennuksen myötä.

Joskus tilanteet voivat tulla yllättäen, ja on tärkeää, että kaikilla työntekijöillä on silloin valmiudet toimia oikein.

Myös Anne Turtiainen on kerryttänyt saattohoito-osaamista eri koulutuksissa pitkän uransa aikana. Tieto auttaa vaikeissa paikoissa, hän painottaa.
”Näistä asioista olisi hyvä keskustella silloinkin, kun ne eivät ole vielä ajankohtaisia. Joskus tilanteet voivat tulla yllättäen, ja on tärkeää, että kaikilla työntekijöillä on silloin valmiudet toimia oikein.”

Työyhteisö tukee jaksamista

Saattohoito on herkkää, sydämellä tehtävää työtä, joka voi myös kuormittaa. Tarvittaessa työpaikalla järjestetään työterveyshuollon tai kotisairaanhoidon kanssa yhteisiä purkukeskusteluja, joissa tilanteita käydään läpi.
Tärkein tuki on oma työyhteisö, sanovat sekä Anne Turtiainen että Heli Saarinen.
”Meillä on aivan upea tiimi. Pystymme aina keskustellen purkamaan ja puimaan tilanteita – myös sitä, mitä olisi voitu tehdä paremmin”, Saarinen sanoo.

Saattohoito on onnistunut silloin, kun siihen on paneuduttu kunnolla, saatu ajoissa kotisairaanhoito avuksi ja lääkitykset kuntoon ja hoitajalle järjestetty aikaa keskittyä kuolevaan ihmiseen.
Kun kaikki menee hyvin, se on koko tiimille palkitseva kokemus. Kuoleman hetki voi olla arvokas ja kaunis.
”Jos on pystynyt rauhoittamaan itsensä ja olemaan aidosti läsnä, ja lapsi lähtee rauhallisesti, siitä jää aina hyvä mieli”, Turtiainen sanoo.

Tukea loppuun saakka

Rinnekodit Malmikoti tarjoaa ympärivuorokautista palveluasumista pääosin alle 65-vuotiaille monisairaille ihmisille Helsingissä. Monella asukkaista on liikuntarajoitteita sekä päihde- ja mielenterveysongelmia. Tutustu Malmikotiin.

Rinnekodit Hiiala on pienryhmäkoti vaikeasti monivammaisille lapsille ja nuorille Espoossa. Hiialassa eletään monipuolista arkea, jossa tuetaan lasten osallistumista, kommunikaatiota ja koulunkäyntiä. Tutustu Hiialaan.

Artikkeli on osa Rinnekotien kuusiosaista Erityisen hyviä osaajia -juttusarjaa. Sarjassa esittelemme työntekijöidemme monipuolista osaamista eri palveluissamme. Tutustu sarjan edellisiin osiin:
Kinestetiikka 1/2025
Arvostava kohtaaminen 2/2025

Teksti: Anna Tommola, Noon Kollektiivi
Kuvat: Susanna Kekkonen, Noon Kollektiivi