Ota vastaan nuoren tunteet ja ajatukset

Sosionomi Anniina Hänninen työskentelee Rinnekodit Alatalossa, joka on lastensuojelun sijaishuollon yksikkö. Sijoitetut lapset ja nuoret tarvitsevat ja ansaitsevat aitoa läsnäoloa.

Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?

”Opettaja. Halusin olla joko luokanopettaja tai ratsastuksenopettaja. Tykkäsin oppia uutta ja arvostin opettajiani.

Haluni työskennellä sotealalla lähtee lapsuudesta. Äitini työskenteli sotealalla muun muassa lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja viimeiset vuodet perheterapeuttina. Isäni taas on jo synnytyslaitokselta sijoitettu kodin ulkopuolelle sen aikaiseen orpokotiin ja sieltä kasvattiperheeseen. Isäni puhui usein tärkeiden aikuisten merkityksestä elämälleen, olivat he sitten koulun opettajia tai urheiluvalmentajia.

Lukiossa minua kiinnosti erityisesti psykologia. Lukion jälkeen menin kauppaan töihin. Pidin työstä, mutta siitä puuttui syvempi merkitys ja yhteys ihmisiin. Siksi hain opiskelemaan psykologiaa yliopistoon ja sosionomiksi ammattikorkeaan.

Ensimmäisen työharjoitteluni tein Diakonissalaitoksella lastensuojelun sijaishuollon intensiivihoidon yksikössä. Olin kiitollinen, että sain olla mukana lasten elämässä. Silloin hoksasin, että kuulun tälle alalle.”

Mitä kaikkea työpäivääsi tavallisesti kuuluu?

”Työpäiväni ovat vaihtelevia. Työskentelen sosionomina ja vastaavana ohjaajana Rinnekodit Alatalossa, joka on lastensuojelun sijaishuollon kodinomainen yksikkö.

Meillä asuu tällä hetkellä seitsemän lasta ja nuorta. Tuemme heitä itsenäistymisessä, sosiaalisten suhteiden luomisessa, koulunkäynnissä ja opiskelussa.

Elämme perusarkea. Herätän lapset ja nuoret kouluun, vien terapiaan ja harrastuksiin, autan läksyissä, laitan ruokaa. Lempiruoka vaihtelee, tällä hetkellä maistuu esimerkiksi lohikeitto.

Viikonloppuisin teemme erilaisia asioita, kuten vietämme leffailtaa ja käymme museoissa. Kesällä kävimme Särkänniemessä.

Arjen pyörittämisen lisäksi päiviin kuuluu erilaisia kokouksia, ja lisäksi pidän yhteyttä lasten vanhempiin ja yhteistyökumppaneihin.”

Mitä sinulla on aina töissä mukana?

”Itseni ja läsnäoloni. En tarvitse mukaan mitään erityistä, vaan lasten ja nuorten kohtaaminen riittää. Työni ydintä on se, että kaiken kiireen keskellä näkee lapsen ja hänen ajatuksensa ja tunteensa ja on valmis ottamaan ne vastaan.

Meidän lastemme ja nuortemme historiassa on voinut olla erilaista vaille jäämistä, kaltoinkohtelua ja traumaattisia tapahtumia. He tarvitsevat ja ansaitsevat läsnäoloa.”

Mitä uutta kehitit tai opit viimeksi työssäsi?

”Opin työssä koko ajan uutta. Jokainen lapsi ja nuori tuo mukanaan uusia asioita.

Palveluyksikön johtajan Bettina Salinin kanssa olemme tehneet lasten ja nuorten hyvää kohtelua koskevan suunnitelman. Se on lakisääteinen suunnitelma, jossa kuvataan, millaista arki täällä meillä on ja miten toteutamme esimerkiksi huolenpitoa ja valvontaa.

Kehittelemässämme suunnitelmassa kuuluu lasten ja nuorten oma ääni. He kertovat esimerkiksi, mitä he ovat mieltä valvonnasta ja sen tarpeesta.

Murrosikäiset luonnollisesti vastustavat esimerkiksi kotiintuloaikoja ja monia muita sääntöjä, mutta he ymmärtävät kyllä, miksi ne ovat tärkeitä, kun aikuiset perustelevat ne heille.

Lapset ja nuoret ovat olleet innoissaan, kun heidät on otettu mukaan tähän työhön. Myös meille aikuisille on ollut virkistävää kuulla, mitä he näistä asioista ajattelevat.”

Mitkä ovat vahvuuksiasi työssä, ja mistä olet saanut kiitosta muilta?

”Kohtaaminen ja läsnäolo ovat vahvuuksiani. Saan niistä kiitosta myös lapsilta ja nuorilta. Työpäiväämme kuuluu paljon muistettavia, hoidettavia ja ennakoitavia asioita. Työkaverini ovat kehuneet, että minulla on kokonaisuus hyvin hallussa.”

Millaisissa tilanteissa tunnet, että työlläsi on todella merkitystä?

”Niitä tilanteita on paljon. Lastensuojelutyö on raskasta, mutta siitä saa myös paljon kiitosta. Joka viikko lapset ja nuoret näyttävät tai kertovat omalla tavallaan, että he arvostavat minua. Jos laitan ruokaa, monet hakeutuvat viereen. Tai jos olen ollut vapaalla, aina joku tulee hymyssä suin vastaan tai halaamaan.

Meillä käy myös paljon jo pois muuttaneita nuoria, jotka tulevat kahville ja kertomaan kuulumisiaan.

Monet lapset ja nuoret asuvat täällä vuosia, joten heihin kiintyy. Myös työkavereihin kiintyy, koska olemme kaikki olleet täällä pitkään töissä. Tämä on työperheeni.”

Sosionomina Rinnekodeilla

• Rinnekodeilla työskentelee sosionomeja sosionomin tehtävänimikkeellä, mutta myös erityisohjaajan tai vastaavan ohjaajan tehtävissä. Yhteensä näillä tehtävänimikkeillä työskentelee 337 henkilöä.
• Sosionomitaustaisia henkilöitä työskentelee myös esimerkiksi palveluyksikön johtajan roolissa.
• Sosionomitutkinnon suorittaneita työskentelee etenkin lasten ja nuorten palveluissa.

Artikkeli on osa Rinnekotien kuusiosaista Arjen tekijät -juttusarjaa. Sarjassa esittelemme eri alojen ammattilaisia Rinnekotien palveluissa sekä pääsemme kurkistamaan, millaista ammattitaitoa ja vahvuuksia työssä pääsee käyttämään.

Teksti: Anne Ignatius, Noon Kollektiivi
Kuvat: Susanna Kekkonen, Noon Kollektiivi