Puhevammaisillakin on sanottavaa tulevaisuudestaan

Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen on kaikkien oikeus, myös heidän, jotka eivät pysty omaa mielipidettään puhumalla sanomaan. Meillä kaikilla on myös hyvin erilaisia tarpeita ja toiveita siitä, millaista olisi hyvä arki nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuuksia saattaa olla vaikea ajatella, mutta jotta se olisi kaikkien yhdessä tekemä ja näköinen, tulee keskusteluihin aidosti osallistaa myös heidät, jotka saavat heikommin mielipiteensä kuuluviin. Esimerkiksi henkilöitä, joilla on puhevamma.

”Minulta ei ole ennen kysytty tästä.” Lause eräältä osallistujalta muistuu Diakonissalaitoksen Ilmiöaseman projektipäällikön Maiju Lehdon mieleen keväisestä tulevaisuuskeskustelusta vaikeavammaisten yksikössä. Useammalla osallistujalla oli myös puhevamma ja heidän kokemuksensa oli, etteivät he juurikaan ole tulevaisuuksiaan ajatelleet. Ehkä sille ei ole ollut mahdollisuuttakaan.

Jotta tulevaisuutta kuitenkin luodaan aidosti kaikille, tulee tulevaisuuskeskusteluihin saada myös erilaisuutta ja moniäänisyyttä osallistujien osalta. Sitä tarkoitusta varten Diakonissalaitos aloitti tulevaisuuskeskustelut omissa ja Rinnekotien toimipisteissä pilottina alkuvuonna 2023. Tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle osallistuminen keskusteluun hyvästä arjesta.

Tulevaisuutta koskevat päätökset koskevat usein juuri heidän arkeaan, jotka eivät saa olla mukana keskustelussa.

”Tulevaisuutta koskevat päätökset koskevat usein juuri heidän arkeaan, jotka eivät saa olla mukana keskustelussa. Siksi on tärkeää kuulla heitä itseään eikä päättää puolesta”, toteaa Maiju Lehto.

”On tärkeää, että olemme tässä miettimässä ja toteuttamassa sitä, miten mahdollistaa tulevaisuuskeskustelut niille, joilla saattaisi olla paljonkin sanottavaa ja mielipiteitä, mutta jotka vammansa vuoksi eivät ehkä pysty tuomaan kaikkea haluamaansa ilmi. Tietenkin toivon, että olemme jatkossa vieläkin kunnianhimoisempia tässä”, jatkaa Rinnekotien palvelualuejohtaja Taru Åkerfelt.

Uuden äärellä oppii ja yllättyy

Sekä Åkerfelt että Lehto myöntävät jännittäneensä, miten tulevaisuuskeskustelut toteutuvat ja millaisen vastaanoton ne saisivat etenkin vammaisten toimipisteissä. Etukäteen muun muassa mietitytti, voidaanko keskusteluja onnistuneesti toteuttaa, riittääkö asiakkaillamme toimintakyky keskusteluun tai saadaanko työntekijöitä irrotettua perusasiakastyöstä tähän avuksi.

”Kun päätimme, että kokeillaan ja opitaan tarvittaessa kokemuksista, ennakkoasenteet jäivät onneksi nopeasti taka-alalle”, Åkerfelt kertoo.

Maiju Lehto toteaa olleensa tilanteessa uuden äärellä, sillä hän ei ollut ollut aiemmin tekemisissä vammaisten ihmisten kanssa juuri lainkaan.

”Jännitin, ymmärrämmekö toisiamme, ovatko kysymykset liian vaikeita ja miten osaan olla. Lopulta kaikki jännitys oli tietysti turhaa”, Lehto kertoo.

”Kanssani vuorovaikutuksessa olleet henkilöt kävivät välillä syvääkin yhteiskunnallista keskustelua yhteisistä asioista ja vammaisen elämästä Suomessa. Tuntui, että tällaiselle keskustelulle oli tarvetta. Joidenkin kohdalla asiat, joista he puhuivat, eivät olleet kovin positiivisia. Silti keskustelun jälkeen osallistujan kokemus oli, että olo on helpottunut. Keskustelu oli ollut merkityksellinen osallistujille”, Lehto jatkaa.

Toimivat keinot vuorovaikutukseen

Puhevammaisella ihmisellä tarkoitetaan henkilöä, joka ei arjen kommunikointitilanteissa tule toimeen puheen avulla. Hänen on myös vaikea tuottaa tai ymmärtää puhetta. Nämä eivät kuitenkaan saa olla esteitä osallistumiselle. Puhevamman huomioiminen tilanteessa kuin tilanteessa on tärkeää, mutta puhevamma ei tarkoita sitä, että henkilö ei ymmärtäisi erilaisia asiakokonaisuuksia tai pystyisi kertomaan omia ajatuksiaan ja mielipiteitään.

”Meidän pitäisi luopua fraaseista ”ei pysty” tai ”ei osaa”. Harvoin tarkoituksemme on tietoisesti rajata osallistumista. Tarkoitusperä on yleensä hyvää tarkoittava: emme halua kuormittaa tai voimme kokemuksemme ja oman arviomme perusteella ajatella, ettei henkilö kykene osallistumaan”, Åkerfelt kuvailee.

Äkerfelt jatkaa todeten, että osittain on myös tarpeen mennä hieman epämukaville alueille: luopua siitä ajatusmaailmasta, että tietyn koulutuksen, osaamisen ja tittelin perusteella tiedämme toisen puolesta tai osaamme kertoa toisen puolesta. Työntekijän tehtävä on mahdollistaa puhevammaisen itseilmaisu.

Apuvälineet ja menetelmät ovat työkaluja, joiden avulla tämä sitten toteutetaan, mutta niillä ei tee mitään, jos halu kuulla ei ole aitoa.

”Apuvälineet ja menetelmät ovat työkaluja, joiden avulla tämä sitten toteutetaan, mutta niillä ei tee mitään, jos halu kuulla ei ole aitoa”, Åkerfelt kiteyttää.

Toimivista keinoista olla vuorovaikutuksessa kommunikoinnin apuvälineet ovat yksi tärkeä tekijä, samoin puhetulkkien käyttö. Suunnittelussa on tärkeä huomioida, että järjestelyt tukevat osallistumista. Rauhallinen tila, aikaa rauhoittaa tilanne ja mahdollisesti selkokielisyys voivat olla isona apuna eivätkä vie turhaan voimavaroja toissijaisiin asioihin vuorovaikutustilanteessa.

”Vuorovaikutus ja keskustelu eivät välttämättä onnistu nopeasti. Toivoisin, että tämä nähtäisiin enemmän voimavarana kuin haasteena. Kun keskustelu käy verkkaisesti, se mahdollistaa asian äärellä aidosti olemisen ja keskittymisen hetkeen ja kohtaamiseen. Toisen kuulemiseen ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen”, Åkerfelt sanoo.

Kokemuksista kehittämiseen

Tulevaisuuksia on vaikea ajatella, se konkretisoitui keskusteluissa kaikkien asiakasryhmien kohdalla.

”On haastavaa asemoida itsensä kymmenen vuoden päähän. Keskustelut koskivatkin tämän päivän elämää. Vaikeavammaisten kohdalla arki ja tulevaisuus näkyi pitkälti omassa asumisyksikössä. Niinpä se, että voi vaikuttaa siihen, miten asiat siellä sujuvat ja että päättäjät eivät esimerkiksi leikkaa hoitajamitoituksesta, ovat hyvin tärkeitä”, Maiju Lehto kuvailee.

Itse keskustelua varten Ilmiöasemalla on tehty valmis opas selkeine ohjeineen ja kysymyksiin. Kaikki neuvotaan kädestä pitäen kahvien keitosta keskustelun vetämiseen. Pilottikeskusteluissa kuitenkin huomattiin, että jotkut tulevaisuuteen liittyvät asiat ovat liian abstrakteja. Tätä varten kehitteillä on parasta aikaa yhteistyössä Sitran kanssa aivan uudenlaisia materiaaleja ja menetelmiä, jotta jokainen voi osallistua keskusteluun. Työ siis jatkuu.

Miten voisimme esimerkiksi viritellä ihmisiä mielikuvittelemaan, jotta näemme myös vähän pidemmälle tulevaisuuksiin.

”Haluamme päästä yhä paremmin kiinni asiakkaiden ajatuksiin. Miten voisimme esimerkiksi viritellä ihmisiä mielikuvittelemaan, jotta näemme myös vähän pidemmälle tulevaisuuksiin. Vammaiset ja vaikeavammaiset tiesivät valtavasti asioita ja ovat todella oman elämänsä asiantuntijoita, myös tulevaisuuden”, Lehto kiteyttää.

Taru Åkerfeltin tavoin Maiju Lehtokin painottaa työntekijöiden tärkeyttä asiakkaiden osallistumisen mahdollistajina. Ilman heitä ja heidän innostustaan asiakkaat eivät välttämättä pääse osallisiksi keskusteluista. Lehto toivoo, että nyt kehitettävänä oleva materiaali olisi niin helppo ja innostava käyttää, että tulevaisuuskeskusteluihin pystyisi yhä useampi osallistumaan.

”Ehkä emme jatkossa puhu edes keskusteluista, koska kaikki osallistujat eivät tosiaan välttämättä puhu. Se voi olla vaikka tulevaisuuspaja, johon osallistutaan ja siellä työskennellään esineiden, värien tai muun kuin keskustelun merkeissä”, Lehto pohtii.

Puhevammaisten viikkoa vietetään 2.–8.10.2023. Puhevammaisten viikko tuo esiin tietoa, puhevammaisten omaa ääntä, tarinoita ja onnistuneita apuvälineratkaisuja, joiden avulla puhevammaiset ihmiset voivat osallistua yhteiskunnan normaaliin toimintaan. Lue lisää: https://puhevammaistenviikko.fi

Teksti: Viestinnän asiantuntija Johanna Haaga-Shrestha