Turvallisuus on ihmisten tekemää

Turvallisuuden luominen on monitahoinen prosessi, joka vaatii yhteistyötä, sitoutumista ja jatkuvaa kehitystä. Turvallisuus ei ole pelkästään tekninen tai rakenteellinen kysymys, vaan se liittyy vahvasti ihmisiin, jotka ympäristössä toimivat. Pitkän uran Diakonissalaitoksella ja Rinnekodeilla turvallisuuden ja työsuojelun parissa tehnyt ja hiljattain eläkkeelle jäänyt työsuojelupäällikkö Kiikka Sandberg peräänkuuluttaa osaamista ennakoinnissa ja vastuun ottamista turvallisuuskulttuurista – niin sen rakentumisesta kuin ylläpidostakin.

Rinnekodit valtakunnallisena eri asiakasryhmien kanssa työskentelevänä toimijana muodostaa omanlaisen ja paikoin vaativankin ympäristön turvallisuusajattelulle. Turvallisuuden eri osatekijöihin on vuosien aikana panostettu ja jo hyväksi havaittuja toimenpiteitä kehitetty, jotta asiakkaiden ja työntekijöiden arki olisi turvallista.

”Toki turvallisuusajattelun pitää koskea myös naapurustoa eli sitä ympäristöä, jossa toimimme. Oma turvallisuustyömme keskittyy kuitenkin niihin ihmisiin, rakennuksiin, rakenteisiin ja tekniikkaan, jotka ovat toimintamme välittömässä läheisyydessä”, Kiikka Sandberg kuvailee.

Sandberg aloitti työskentelyn Diakonissalaitoksella 1980-luvulla lastensuojeluyksikössä Pitäjänmäessä ja oli mukana lasten ja nuorten intensiivihoidon kehittämisessä.  Haastavien asiakkaiden kanssa myös turvalliset työskentelytavat ja turvallisuuskulttuurin kehittäminen olivat ja ovat edelleen tärkeää. Lastensuojelun jälkeen Sandberg siirtyi kiinteistöomaisuuspalveluihin ja myöhemmin kehittämään turvallisuutta ja työsuojelua.

Uransa aikana Sandberg on kiitollisena havainnut, että työntekijöiden rooli turvallisuuden päähenkilöinä on saanut yhä enemmän jalansijaa ja yksiköissä turvallisuuskulttuurin kehittäminen on tullut osaksi arkipäivää.

Yksi keskeinen oivallus on se, että turvallisuus ei ole vain teknistä tai rakenteellista. Se on myös inhimillistä.

”Sanon aina, että olen tullut saappaisiin, jotka olivat jo olemassa. Meillä on jo 1990-luvun puolestavälistä kehitetty turvallisuusrakenteita, joita nyt tällä hetkellä kehitetään edelleen. Yksi keskeinen oivallus matkan varrella kuitenkin on se, että turvallisuus ei ole vain teknistä tai rakenteellista. Se on myös inhimillistä”, Sandberg kiteyttää.

Yhteistyötä ja ymmärrystä

Rinnekodeissa on viime aikoina nostettu kärkeen psykologinen turvallisuus, jossa työyhteisö kehittää yhteisön toimivuutta, niin että siellä on kaikkien hyvä työskennellä. Myös psykososiaalinen kuormitus ja siihen liittyvät tekijät ovat olleet viime vuosina tarkastelun kohteena. Esimerkiksi epäasiallinen käyttäytyminen vaatii veronsa missä tahansa työyhteisössä. Jos siihen ei puututa ajoissa, voivat tulokset olla kaikin puolin korjaamattomia.

”Psykososiaalinen kuormitus varmasti kumpuaa erityisistä asiakasryhmistämme. Monimuotoiset työyhteisöt ovat meillä jo arkea, mutta tarvitsemme edelleen työkaluja monimuotoisten työyhteisöjen toimivuuden tukemiseen. Psykososiaalinen kuormitus on monen tekijän summa ja toivon, että jatkossa pystyisimme seuraamaan entistä paremmin toimenpiteidemme vaikuttavuutta näiden suhteen”, Kiikka Sandberg pohtii.

Yksiköihin jalkautuminen ja lähellä toimiminen ovat keskeisiä tekijöitä tässäkin. Säännöllisillä turvallisuuspalavereilla varmistetaan vuoropuhelua yksiköiden ja organisaation välillä, ja työpaikkaselvitykset tuovat esiin mahdollisia haasteita. Yhteistyössä kannustetaan avoimuuteen, jotta epäkohdat voidaan tuoda esille ja korjata.

Kun turvallisuuden tunne paranee, ihmiset viihtyvät työssään, sitoutuvat työhönsä ja kertovat hyvästä työpaikasta myös eteenpäin.”

Kiikka Sandberg myöntää, ettei työsuojelupäällikkönä toimiessaan voinut tavata henkilökohtaisesti lähes 3 000:a työntekijää, mutta toivoo asiansa tavoittaneen heidät esihenkilöiden ja turvallisuusvastaavien kautta.

”On selvää, että kun turvallisuuden tunne paranee, ihmiset viihtyvät työssään, sitoutuvat työhönsä ja kertovat hyvästä työpaikasta myös eteenpäin.”

Turvallisuudessa ei ole tilaa harkinnanvaraisuudelle

Kiikka Sandberg peräänkuuluttaa ennakointia ja vastuun ottamista turvallisuuskulttuurista. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että ollaan läsnä ja havainnoidaan asiakkaiden toimintaa, tehdään työtä ammattitaidolla ja rohkealla otteella asiakkaita, kollegoita ja työskentely-ympäristöä kunnioittaen.

Ei ole työntekijän harkinnan varassa, käytänkö tänään henkilöhälytintä vai en, vaan se pitää olla aina mukana työvuorossa.

Sandberg myös painottaa työntekijöiden vastuuta toimintaohjeisiin sitoutumisessa ja sitä, että kaikkien on käytettävä turvallisuuteen liittyviä laitteita ja välineitä. Ei ole esimerkiksi työntekijän harkinnan varassa, käytänkö tänään henkilöhälytintä vai en, vaan se pitää olla aina mukana työvuorossa.

”Haastavassa tilanteessa avun pyytäminen kollegalta ei ole heikkouden merkki, vaan se varmistaa kaikkien turvallisuuden. Ammattilaisina meillä on kyky ennakoida tilanteita ja se on avaintekijä turvallisen arjen rakentumisessa”, Sandberg kertoo.

Teksti: Viestinnän asiantuntija Johanna Haaga-Shrestha