Valvottu käyttötila – ratkaisu ongelmaan vai nuorten portti huumehelvettiin?
Kansalaisaloite huumeiden käyttäjille suunnatusta valvotusta käyttötilasta sai taakseen runsaat 55 000 allekirjoitusta ja eteni eduskuntaan kesällä 2023. Aihe on parhaillaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta valiokunta ei ole vielä ottanut sitä käsittelyyn. Lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen listaa blogissaan valvotun käyttötilan hyviä puolia, pohtii siihen liitettyjä ongelmia sekä ottaa avuksi myös tekoälyn.
Kansalaisaloitteen perustelut ovat kiistattomat: Suomessa kuoli vuonna 2020 huumemyrkytyksiin tai huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä johtuviin syihin noin 230 henkilöä. Huumausainekuolemat ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan, ja erityisesti kasvu näkyy nuorten, alle 25-vuotiaiden ryhmässä. Ei ole liioittelua sanoa, että sota huumeita vastaan on jo monella rintamalla hävitty. Huumeisiin kuollaan joka päivä ja huumeiden saanti on jo helpompaa kuin päihdehoitoon pääsy.
Asiantuntijat ja maallikotkin ovat yksimielisiä: jotain pitäisi tehdä. Valvottu huumeiden käyttötila on yksi vastaus tähän tilanteeseen ja THL:n mukaan tärkeä osa kokonaisuutta, jolla huumekuolemia voidaan ehkäistä ja vähentää.
Viimeaikojen trenditietäjä tekoäly on samoilla linjoilla. Tekoälyn mukaan valvotut käyttötilat voivat olla hyvä asia, jos niitä käytetään turvallisesti ja valvotusti esimerkiksi huumeiden käyttäjien terveydenhuollon tarpeiden täyttämiseksi ja yhteisön turvallisuuden parantamiseksi. Toisaalta niitä voidaan myös pitää huonona asiana, jos tiloja ei valvota riittävästi tai jos ne edistävät haitallisia käyttäytymismalleja.
Sanoisin, että tekoäly osuu naulan tai pitäisikö sanoa neulan kantaan.
Sanoisin, että tekoäly osuu naulan tai pitäisikö sanoa neulan kantaan. Avainsana on juuri valvonta, joka kuuluu olennaisesti toimivaan käyttötilaan. Huumetta käytetään siellä aina terveydenhuollon ammattilaisen valvonnassa. Käyttötilojen hyödyt ovat tutkimusten perusteella kiistattomat, mm. yliannostuskuolemien ehkäisy, palveluiden ulkopuolella olevien huumeita käyttävien ihmisten tavoittaminen, terveysneuvonnan tarjoaminen, virusinfektioiden testaus ja hoitoonohjaus sekä käyttäjien ohjaaminen päihdehoidon piiriin.
Käyttötilojen vastustajat pelkäävät lieveilmiöitä. Mutta käyttötilojen kohdalla ei kuitenkaan ole kyse uudesta asiasta: Valvottuja käyttötiloja on ollut Euroopassa jo 1980-luvulta saakka ja tällä hetkellä niitä toimii noin sata. Tutkimusten ja kokemusten perusteella ne eivät ole lisänneet huumekauppaa tai rikollisuutta lähiympäristössä – päinvastoin. Valvotut käyttötilat vähentävät tutkimusten mukaan myös häiriöitä julkisissa tiloissa ja pistovälineistä aiheutuvia ympäristöhaittoja.
Osa vastustajista pelkää, että tila houkuttelisi nuoret huumeiden pariin. Näin ajattelevia kehotan katsomaan Yle Perjantain esittämän Täällä saa piikittää -dokumentin. Dokumentissa esitellään Kööpenhaminassa toimiva käyttötila, jonka käyttöhuoneissa kulutetaan jopa satoja huumeannoksia päivässä. Dokumentti tuo selvästi esiin, millaisesta palvelusta on kyse: ei trendikkäästä, huumeita glorifioivasta luksustilasta vaan kliinisen karusta sote-palvelusta. En usko, että kukaan nuori pitää tällaista tilaa houkuttelevana paikkana, johon pyritään aloittelemaan iltaa kavereiden kanssa. Käyttötila ei siis lisää huumeiden käyttöä, vaan antaa käyttäjälle mahdollisuuden päästä hoidolliseen viitekehykseen.
Nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista ollaan huolissaan yli puoluerajojen. Mutta entäpä nuorten huumeidenkäyttäjien hyvinvoinnista? Tässä kohtaa mielipiteet hajoavat. Yle Perjantai kysyi kansanedustajien käsityksiä käyttötiloista ja tässä kyselyssä 52 prosenttia kansanedustajista kannatti, 42 prosenttia vastusti valvottuja käyttötiloja.
”On paljon helpompi auttaa ihmistä, kun hän on elossa eikä kuollut.
Vastaava kysely Rinnekotien someseuraajille tuotti selvemmän tuloksen: 82 prosenttia puolesta, 12 prosenttia vastaan. Myös THL:n tilastoraportin (15/2023) mukaan 65 prosenttia suomalaisista hyväksyy käyttötilojen perustamisen täysin tai osittain. Kansanedustajien olisi varmasti syytä ottaa mallia kansan mielipiteestä.
Ehkä tärkeimmän perustelun käyttötilojen tarkoituksesta toteaa dokumentissa Antidote-järjestön työntekijä Michael Olsen: ”On paljon helpompi auttaa ihmistä, kun hän on elossa eikä kuollut”.
Niinpä. Elossa toipuminenkin on vielä mahdollista.
Jarmo Kantonen työskentelee Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellisenä johtajana ja ylilääkärinä.
