Lastensuojelu-yksikkö Poppeli tarjoaa rajoja, mutta varsinkin rakkautta
Rinnekodit Poppeli on lastensuojelun erityistason yksikkö, jossa asuvat lapset ja nuoret tarvitsevat tuekseen neuropsykiatrisia tai mielenterveys- ja päihdepalveluja. Poppelin keskeinen periaate on kodinomaisuus: yksikkö on koti, jossa turvalliset, ammattitaitoiset aikuiset jakavat arjen lasten ja nuorten kanssa.
Poppelissa on säpinää. Haastattelupäivänä on Porin Ässien peli, ja koko talon väki on lähdössä kannustamaan paikallista joukkuetta.
Martta-mastiffi jää katsomaan, kun ulko-ovi sulkeutuu innostuneesti pulisevan lätkäjengin takana. Koira kääntyy kannoillaan ja tallustaa omistajansa, Poppelin palveluyksikön johtajan Elisa Uusi-Oukarin toimistoon. Uusi-Oukari sujauttaa pannan Martan kaulaan, ja parivaljakko lopettaa työpäivänsä.
”Martta on yksi seitsemästä koirasta, jotka käyvät täällä meillä Poppelissa ’hommissa’, eli viettävät aikaa lasten ja nuorten kanssa. Kun työntekijät tuovat omat lemmikkinsä taloon, lapset huomaavat, että mekin tykkäämme olla täällä ja olemme täällä vähän kuin kotonamme”, Uusi-Oukari sanoo.
Nepsy-tukea Nupussa, päihde- ja mielenterveyspalveluja Nuutissa
Vuoden 2022 alussa Porissa ovensa avannut Poppeli tarjoaa ympärivuorokautista lastensuojelun sijaishuollon palvelua 12–17-vuotiaille lapsille ja nuorille, jotka kaipaavat eritystä tukea arkeensa.
Talo jakautuu kahteen osaan: Nupussa asuu neuropsykiatrisesti oireilevia lapsia, ja Nuutin puolella nuoret saavat tuekseen päihde- ja mielenterveyspalveluja. Kummallakin puolella on huoneet kuudelle lapselle, ja lisäksi talossa on kaksi itsenäistymisasuntoa täysi-ikäisiksi ehtineille nuorille.
Kodinomaisuus on Poppelin kantava ajatus.
”Kaikki tilamme on suunniteltu niin, että täällä myös näyttää kodilta. Yhteisissä tiloissamme ei ole pitkiä valkoisia käytäviä, vaan viihtyisä olohuone ja keittiö, joissa vietämme paljon aikaa yhdessä”, Uusi-Oukari kertoo.
Nupun puolella on lisäksi aistihuone ja Nuutissa rentoutumishuone, joissa lasten kanssa muun muassa harjoitellaan purkamaan kuormitusta rentoutumalla ja stressitasoa laskemalla.
Koiravieraat osa arkea
Myös talossa käyvillä koirilla on tärkeä tehtävä lasten stressin vähentäjinä. Koiria silitellään ja rapsutellaan, ja niiden kanssa pääsee lenkille. Joskus ne vain käpertyvät jalkojen juureen, kun talon asukkaat vaikkapa pelaavat jotakin yhdessä.
Kun lapset näkevät minut ilman koiraa, he kyselevät heti, milloin Kerttu tulee taas.
Nuutin puolella vierailee erityisen usein vastaavan ohjaajan Jaana Kanervan saksanpaimenkoira Kerttu.
”Kun lapset näkevät minut ilman koiraa, he kyselevät heti, milloin Kerttu tulee taas. Ja kun Kerttu saapuu taloon, siitä otetaan kuvia, joita lähetetään kavereille ja läheisille”, Kanerva kertoo.
Yhtä tiheästi ”työvuoroja” talossa tekee Nupun vastaavan ohjaajan Tiia Mäkipään isovillakoira Leo.
”Yksi lapsista arasteli isoja koiria, mutta tutustuttuaan pikkuhiljaa Leoon, hän totesi, että Leohan on tosi kiva ja sen seurassa tuntuu mukavalta olla”, Mäkipää kertoo.
Yksilöllistä hoivaa
Tiia Mäkipää on iloinen siitä, että hän voi tuoda koiraharrastuksensa töihin. Tämän lisäksi hän hyödyntää työssään taustaansa ryhmäliikunnanohjaajana ja kuntosalivalmentajana. Hän keksii mielellään lapsille liikunnallista tekemistä, joka edistää heidän toimintakykynsä ylläpitämistä.
”Liikumme paljon ulkona ja käytämme talon omaa pientä kuntosalia. Joidenkin nuorten kanssa olemme käyneet isommallakin salilla. Meidän poppelilaisten on myös mahdollista vuokrata liikuntasaleja esimerkiksi pallopelejä varten – tehdä mitä vain mieleen juolahtaa”, Mäkipää sanoo.
Erilaisia harrastusmahdollisuuksia ideoidaan yhdessä nuorten kanssa. Heidän toiveestaan on muun muassa käyty elokuvissa sekä pelaamassa lasersotaa ja biljardia.
”Meillä Poppelissa on iso henkilöstövahvuus. Tämä mahdollistaa sen, että ohjaajamme pystyvät kasvatus- ja hoivatyön ohessa järjestämään lapsille enemmän yksilöllistä hoivaa ja toiminnallista ohjelmaa”, Elisa Uusi-Oukari sanoo.
”Täällä saan tehdä asioita, joista tykkään”
Poppelissa työskentelee yhteensä 19 ohjaajaa, jotka tekevät työvuorolistansa yhteisöllisellä vuorosuunnittelulla. Viikonlopuille he ovat halunneet varata tavallista pitempiä työvuoroja, jotta ehtivät tehdä pieniä reissuja nuorten kanssa.
Yhdessä on käyty esimerkiksi miniristeilyillä. Ensi kesäksi on suunnitteilla yön yli kestävä metsäretki, sillä luonnossa liikkuminen on suosittua yhteistä puuhaa. Yyteri ja Kirjurinluoto uimarantoineen kuuluvat suosikkikohteisiin.
”Viime kesänä uimme joka päivä, kun sää vain salli. Ja sinähän kävit ohjaajan kanssa uimassa vielä lokakuussakin”, Tiia Mäkipää toteaa viereensä istahtavalle Jonille.
Uimista harrastava Joni muutti Poppeliin viime kesänä.
”Täällä on kiva asua, koska saan tehdä paljon asioita, joista tykkään. Voin esimerkiksi käydä yksin kävelyillä, ja saan pitää puhelinta omassa huoneessani”, Joni sanoo.
”Huonojakin hetkiä tulee, mutta niistä selvitään aina, kun saan ohjaajilta apua. Juuri se on Poppelissa parasta, että täällä on niin kivat ohjaajat.”
Juuri se on Poppelissa parasta, että täällä on niin kivat ohjaajat.
”Ja sekin on kivaa, että olemme yhdessä ja teemme kaikenlaista, käymme keilaamassa, pelaamme tai katselemme telkkaria”, Joni kertoo.
Oma kodinhoitaja tekee talon ateriat
Jokaisella Poppelin nuorella on säännöllisesti omaohjaajapäivä, jolloin hän pääsee tekemään ohjaajan kanssa jotain itselleen erityisen mieluisaa.
Jonille hyvä ruoka on yksi elämän suurista iloista, ja syksyisenä omaohjaajapäivänä toteutui hänen haaveensa hienosta ateriasta yhdessä Porin parhaista ravintoloista.
Ruokaan panostetaan myös Poppelin arjessa. Henkilökuntaan kuuluu Elisa Uusi-Oukarin ja ohjaajien lisäksi kodinhoitaja Ellu Lamberg, joka tekee kaikki talon ruoat. Hän järjestää keittiössään erilaisia teemaviikkoja, ja esimerkiksi viikonloppuisin kokataan usein lasten toiveruokia.
”Me olemme hirveän onnellisia siitä, että meillä on Ellu. Ruoanlaiton lisäksi hän huolehtii siivoamisesta, jolloin ohjaajille jää aikaa oleellisimpaan työhönsä eli lasten kanssa olemiseen”, Uusi-Oukari sanoo.
Ohjaajilla monipuolinen koulutustausta
Kaikki Poppelin ohjaajat ovat käyneet MAPA-koulutuksen, jossa opiskellaan haasteellisen käytöksen ennaltaehkäisyä ja hallintaa. Yksikössä on myös kaksi nepsy-valmentajaa, ja kaikilla työntekijöillä on ainakin osia päihde- ja mielenterveysalan erikoistutkinnosta suoritettuna.
”Meillä on tasaisesti osaamista: on esimerkiksi pitkään lastensuojelussa työskennelleitä ihmisiä ja kehitysvammapuolen osaajia. Poppelissa on myös poikkeuksellisen monta sairaanhoitajaa – Nupussakin kolmella ohjaajalla on sairaanhoitajakoulutus”, kertoo Tiia Mäkipää. Hän on suorittanut lähihoitajan tutkinnon jälkeen muun muassa autismiohjaajakoulutuksen erikoisammattitutkinnon ja valmistuu pian nepsy-valmentajaksi.
”Kaikella rakkaudella etiäpäin”
Elisa Uusi-Oukari iloitsee siitä, että ohjaajat tuovat monipuolisen osaamisensa lisäksi taloon kukin oman persoonansa.
”Kun ohjaajien joukossa on keskenään erilaisia aikuisia, jokainen lapsi löytää jonkun, jolle hänen on luontevaa puhua omista asioistaan”, Uusi-Oukari toteaa.
Ohjaajat myös tekevät työtä sen eteen, että heistä tulee lapsille luotettavia juttukumppaneita.
Luottamuksellista suhdetta luodaan pikkuhiljaa.
”Luottamuksellista suhdetta luodaan pikkuhiljaa. Esimerkiksi päihteidenkäyttöön liittyviä keskusteluja käydään pienin askelin, ei syvään päätyyn hypäten tai syyllistäen”, Jaana Kanerva sanoo.
Kanerva tiivistää, että Poppelin ohjaajat ovat talon lapsille turvallisia aikuisia, jotka tuovat elämään rajoja ja rakkautta.
”Ja sitä rakkautta vielä vähän enemmän. Mottomme on: kaikella rakkaudella etiäpäin”, Kanerva tiivistää.
Jonin nimi on muutettu.
Teksti Anu Räsänen
Kuvat Veera Korhonen
