Työtä kaikilla aisteilla
Mitä yhteistä on hiekkalaatikko- ja vesileikeillä, taikataikinan muovailulla ja liikuntaradalla? Ne kaikki ovat esimerkkejä multisensorisesta työotteesta, jota hyödynnetään esimerkiksi kehitysvammaisten lasten kanssa. Leikin varjolla lapsi oppii muun muassa tunteiden säätelyä ja motorisia taitoja sekä virittyy uuden oppimiseen.
Multisensorinen työote tuo mieleen aistihuoneet, värivalot, värisevät tuolit, VR-lasit ja muut teknologiset innovaatiot. Ja toki multisensorisuus on kaikkea tätä. Mutta se on myös jotain ihan muuta.
”Multisensorisuus ei välttämättä vaadi kalliita laitteita. Tärkeintä on läsnäolo”, tiivistää palveluyksikön johtaja Annu Aromaa.
Multisensorisuus ei välttämättä vaadi kalliita laitteita. Tärkeintä on läsnäolo.
Aromaa tietää, mistä puhuu: Hän on työskennellyt kehitysvammaisten lasten parissa yli 25 vuotta. Tällä hetkellä hän johtaa Rinnekodit Hiialaa, joka on koti seitsemälle vaikeasti monivammaiselle lapselle ja nuorelle. Kaikki asiakkaat ovat hoidollisia ja vaativat vahvaa tukea.
Aromaa puhui multisensorisesta työotteesta lasten ja nuorten palveluissa Multisensorisen työn verkostopäivässä Espoon Lakistossa toukokuun lopussa. Tapahtuman järjestivät yhdessä Rinnekodit ja Helsingin kaupungin vammaispalvelut.
Sopivasti aktivointia ja rentoutusta
Multisensorisella työotteella tarkoitetaan menetelmää, jossa hyödynnetään useita eri aistikanavia: näkö-, kuulo-, tunto-, haju-, maku- sekä liike- ja syväaisteja. Tavoitteena on tarjota asiakkaalle miellyttäviä aistikokemuksia ja -elämyksiä sekä saavuttaa tasapaino aktivoivan toiminnan ja rentoutumisen välillä.
”Perimmäinen tavoite on luoda lapselle vireystila, joka on optimaalinen oppimiselle, tunne-elämälle ja vuorovaikutukselle”, Annu Aromaa kertoo.
”Esimerkiksi punainen ja keltainen väri sekä nopeatempoinen musiikki stimuloivat aisteja, kun taas hillityt värit, sydämen syke, makeat maut kuten suklaa, silittäminen ja keinuttaminen rauhoittavat”, Aromaa havainnollistaa.
Monenlaisia arjen haasteita
Multisensorisesta työotteesta hyötyvät erityisesti lapset, joilla on sensorisen integraation häiriö. Tällä tarkoitetaan tilaa, jossa aivoilla on vaikeuksia käsitellä ja yhdistää eri aistien tuottamaa tietoa.
Tämä voi näkyä arjessa eri tavoin: Oppimisvaikeuksina, käytöksen haasteina kuten impulsiivisena tai aggressiivisena käyttäytymisenä, tarkkaavuuden häiriöinä, voimakkaina tunnereaktioina tai esimerkiksi vaikeuksina pukeutumisessa, syömisessä ja peseytymisessä.
Lapsi voi olla yli- tai alivirittynyt eli reagoida herkästi ääniin tai rauhoittua vain voimakkaaseen liikkeeseen. Myös motoriikassa voi olla vaikeuksia.
”Monet arjen haasteet kytkeytyvät aisteihin. Esimerkiksi aistimushakuisuus voi näkyä tarpeena viedä koko ajan jotain suuhun. Yliherkkyyden merkkejä voivat olla vauvan itkuherkkyys tai syömisen vaikeudet. Monet arkiset asiat, kuten kynsien leikkaaminen tai vaikka uimahallin äänekäs pesutila voivat aiheuttaa lapselle ahdistusta”, Annu Aromaa havainnollistaa.
Monet arkiset asiat, kuten kynsien leikkaaminen tai vaikka uimahallin äänekäs pesutila voivat aiheuttaa lapselle ahdistusta.
Kehitysvammaisilla lapsilla haastava käyttäytyminen voi monesti olla aistipohjaista. Esimerkiksi raivokohtauksen taustalla saattaakin olla aistiyliherkkyys.
”Lapsen on usein itse vaikea kertoa, jos esimerkiksi jokin ääni laukaisee kivuliaan tuntemuksen. Hän voi sen sijaan reagoida vahingoittamalla itseään tai muita. Tärkeää onkin tiedostaa aistihäiriöt ja ennakoida oireita esimerkiksi ympäristöä muokkaamalla ja mielekkäitä rutiineja luomalla”, Aromaa sanoo.
Hyvää energiaa
Tutkimusten mukaan multisensorisesta työotteesta on lasten kanssa toimiessa monia hyötyjä. Kipu ja ahdistuneisuus vähenevät, vireystila paranee ja rentous lisääntyy. Kognitiiviset ja motoriset taidot kehittyvät ja taipumus itsensä vahingoittamiseen vähenee. Myös oppimisvaikeudet voivat helpottua.
Kun linnut laulavat, se tuo hyvää energiaa korviin.
Luonto- ja eläinavusteisuus sopivat erityisen hyvin lapsille, joilla kommunikaatio ja luottamuksellinen vuorovaikutus ovat haastavia. Aina ei tarvitse lähteä ulos, vaan luonnon elementtejä, kuten ruohoa, kiviä tai kaarnaa, voi tuoda myös sisälle.
”Somessa näin 3-vuotiaan tytön lausahduksen, että ´Kun linnut laulavat, se tuo hyvää energiaa korviin´. Tämä on minusta osuva kiteytys luonnon hyvää tekevästä voimasta”, Annu Aromaa sanoo.
Miten toteuttaa?
Rinnekodit Hiialassa on hyvin varusteltu aistihuone, jossa on esimerkiksi fysioakustisia säkkituoleja, kuplaputki, projektoreita, ”kuituvalosuihku”, led-valot sekä tuuletin.
”Aistihuoneessa liikuntakyvytön lapsi pääsee vaikka Linnanmäen puuvuoristoradan kyytiin ja voi tuntea sen tuoksun, värinän ja tuulen hiuksissaan. Aistihuone mahdollistaa rentoutumisen tai aktivoitumisen sen mukaan, kumpaa lapsi itse haluaa”, Annu Aromaa kertoo.
Lakistosta löytyy myös esteetön leikkipuisto, joka on paitsi Rinnekotien asiakkaiden, myös kaikkien muiden halukkaiden vapaasti käytettävissä. Korotetun hiekkalaatikon avulla hiekkalaatikkoleikit onnistuvat myös pyörätuolissa.
Helppo aistiseikkailu syntyy, kun lähdetään yhdessä ulos, kosketellaan koivun kaarnaa, haistellaan tuoksuja ja bongaillaan luonnon ihmeitä.
”Mutta sama onnistuu myös kotona, kun laittaa vaikka laatikossa pöydälle hiekkaa, jolloin pyörätuolilla pääsee sen äärelle. Helppo aistiseikkailu syntyy, kun lähdetään yhdessä ulos, kosketellaan koivun kaarnaa, haistellaan tuoksuja, bongaillaan jäniksenjälkiä ja muita luonnon ihmeitä”, Aromaa havainnollistaa.
Multisensorinen elämys ei vaadi kallista elektroniikkaa. Esimerkiksi satuhetket voi toteuttaa kotoa löytyvän rekvisiitan kanssa ja muistipelin koota purkeista, joissa on erilaisia tuoksuja. Aistipoluissa vain mielikuvitus – ja turvallisuus – on rajana.
”Kannattaa hyödyntää kotoa tai asumisyksiköstä löytyviä materiaaleja. Meillä ohjaajalla oli kerran mukana sähkökitara ja vahvistin. Avustimme lapsen, joka ei kuule, vahvistimen viereen ja voi sitä riemua, kun hän aisti basson rytmin ja värinän kehossaan.”
Arjen kiireessä luovuus voi olla koetuksella, mutta Aromaalla on tähän vinkki:
”Kannattaa hyödyntää tekoälyä. Ja muistaa, että aikuisten tehtävä on luoda lapselle sopiva ympäristö, ei tehdä asioita lapsen puolesta.”
”Monesti vaarana on, että ohjataan liikaa. Lapsen on saatava vaikuttaa siihen, miten asioissa edetään.”
Teksti: Viestintäpäällikkö Susanna Kaaja, Rinnekodit viestintä
Kuvat: Mikko Stig, Tuuli Oksa
