Rokki yhdistää Kipparissa – Bänditoiminta tuo iloa ja työhyvinvointia
Rinnekodit Toimintakeskus Kipparin ohjaajat perustivat bändin, jonka mukana toimintakeskuksen asiakkaatkin laulavat ja soittavat. Mahdollisuus hyödyntää omia vapaa-ajan vahvuuksia tukee myös työssä jaksamista.
”All right, sitten lähtee”, The Kippari Bandin basisti-laulaja, erityisohjaaja Sanja Ahola kajauttaa mikkiin.
Pian rokki raikaa huoneen täydeltä. Joukko Toimintakeskus Rinnekodit Kipparin asiakkaita liittyy mukaan menoon kukin tavallaan, laulamalla, soittamalla ja tanssimalla.
Kipparissa meillä on meno verraton, Kipparissa meillä on meno vallaton,
kaikki yhtä jengii, tää joukko mahtava on…
Bändin ja samalla koko toimintakeskuksen tuore nimikkobiisi on pianon takana istuvan erityisohjaaja Annika Laitilan kädenjälkeä. Biisiä on soitettu perjantain bändiryhmässä vasta muutama kerta, mutta se on jo tullut porukalle tutuksi.
Yhteinen sävel löytyi nopeasti
Toimintakeskus Kippari tarjoaa osallisuutta tukevia palveluja kehitysvammaisille ja autismikirjon nuorille ja aikuisille. Musiikkitoiminta yksikössä on lähtenyt työntekijöiden omasta aktiivisuudesta.
Idea syntyi, kun Laitila, Ahola ja bändin rumpali, toiminnanohjaaja Pasi Hellberg huomasivat, että heitä kaikkia yhdisti halu musisoida. Miksei sitä voisi hyödyntää työssä? Musiikkitoimintaa oli Kipparissa ollut aiemminkin vuosien varrella eri muodoissa, mutta se oli ehtinyt välillä hiipua.
Niinpä he alkoivat järjestää asiakkaille musiikki- ja bändituokioita. Vajaassa vuodessa kokoonpanon oma soitto on hitsautunut koko ajan paremmin yhteen.
”Meillä on kemiat synkanneet ihan alusta asti kauhean kivasti. Olemme innostuneita tästä hommasta, ja se heijastuu myös asiakkaisiin”, Hellberg sanoo.
Työnantaja tukee ja kannustaa
Musiikki on ollut ohjaajakolmikolle harrastus, joskin Annika Laitilalla on vuosien takaa musiikkialan perustutkinto. Sanja Ahola on käynyt nuorempana Pohjois-Helsingin bändikoulua.
On ollut ainutlaatuinen ja yllättäväkin mahdollisuus päästä käyttämään vapaa-ajan taitoja myös työssä, he kertovat. Työnantaja on kuullut heidän ideoitaan ja tukenut tarvikkeiden hankinnassa. Toimintaa on saatu kehittää hyvin itseohjautuvasti.
”Työssä kannustetaan ylipäätään tuomaan omia vahvuuksia esiin”, Laitila kiittelee.
Se on iso työhyvinvointitekijä ja tukee jaksamista, kaikki kolme sanovat. Ja parasta on, kun näkee, että asiakkaatkin nauttivat.
Keskiviikkoisin Kipparissa on rakenteeltaan pysyvämpi musaryhmä, jossa toistuvat tietyt tutut alku- ja loppulaulut ja leikit. Perjantain bändiryhmä on vapaampi, ja asiakkaat saavat toivoa lempibiisejään.
Ne voivatkin olla ihan mitä tahansa. Tarvittaessa ohjaajat etsivät kappaleen YouTubesta tai Spotifysta, kuuntelevat vähän, kaivavat sitten nuotit ja alkavat soittaa.
”Kynnys siihen on ihan olematon”, Ahola sanoo. ”Tämä on meillekin paikka, jossa on vapaus mokata ja kokeilla. Saman asenteen haluamme välittää asiakkaille.”
Flow-fiilistä ja mielihyvää
Bändiryhmässä voi soittaa ja laulaa yhdessä muiden kanssa tai halutessaan vetää soolon, mutta yhtä hyvin voi istua sohvalla ja fiilistellä vain mukana. Moni rohkaistuu lopulta tarttumaan mikkiin, vaikka ensin ei olisikaan halunnut. Mahdollisuutta tarjotaan kaikille.
”Muita kommunikointikeinoja kuin puhetta käyttävä asiakas voi myös tulla laulamaan. Tärkeintä on, että kokemus osallistumisesta syntyy. Toiset haluavat laulaa yksin koko kappaleen, toisia tuen laulamalla mukana”, Ahola kertoo.
Yksi innokkaista ryhmäläisistä on Oona, joka osallistuu mielellään tanssimalla ja laulamalla mukana. Hän soittaa itsekin pianoa musiikkiopisto Resonaarissa.
”Tykkään siitä, että täällä Annika soittaa pianoa”, Oona kuitenkin sanoo.
Hänellä on monta lempibiisiä, ainakin Rusketusraidat, Pitkä kuuma kesä ja tietenkin Kippari-rock. Kaikkein parasta on aina biisin aloitus – se, kun lasketaan 1–2–3.
”Flow-fiilistä, intohimoa, mielihyvää ja terapiaa”, Dennis puolestaan kuvaa musiikkihetkien antia. Hän kertoo tykkäävänsä menevästä musiikista ja kokeilleensa itsekin vähän rumpuja ja esimerkiksi rytmisoitin guiroa.
Myös Joel haluaa kertoa, että osaa soittaa vähän kitaraa ja rumpuja ja tykkää laulaa.
”Bändi on hyvä ja musiikki tosi hyvää”, Joel kehuu.
Tunnelmasta toiseen
Kun ohjaajat tuntevat asiakkaansa hyvin, pakka pysyy kasassa, vaikka meno olisi ajoittain riehakasta. Soiton lomassa he tarkkailevat tunnelmaa ja säätelevät sitä biisivalinnoilla ja esiintymisvuoroja jakamalla.
Välillä herkistellään Päivänsäteellä ja menninkäisellä, välillä taas vedetään täysin palkein Hard Rock Hallelujah – jolloin hirviöhevin ystäväkin pääsee örisemään.
”Meidän oman Kippari-rockin on tarkoitus olla erityisesti asiakkaita osallistava. Siinä tulee heille soolokierroksia, jolloin he saavat soittaa sekä yksin että porukassa”, Annika Laitila kertoo.
Biisiin on tarkoitus tehdä myös musiikkivideo, jota voidaan käyttää yksikön toiminnan esittelyssä.
The Kippari Bandilla alkaa olla ihan hyvä keikkasetti koossa. Bändi on jo ehtinyt esiintyä Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien Korttelijuhlassa, ja kehitteillä on yhteistyötä muiden toimintakeskusten kanssa.
Bändiä ollaan listaamassa Work Pilots -keikkatyöalustalle, joka välittää vammaisten ja osatyökykyisten tekijöiden työpanosta erilaisiin lyhytaikaisiin tehtäviin. Jatkossa ohjaajista ja asiakkaista koostuvaa kokoonpanoa voisi tilata esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin. Jos keikkaa pukkaa, tulot saadaan asiakkaiden yhteiseen opetus- ja virkistyskäyttöön.
Toimintakeskus Rinnekodit Kippari
- Helsingin Pitäjänmäellä sijaitseva yksikkö tarjoaa osallisuuden palveluja nuorille aikuisille kehitysvammaisille ja autismikirjon henkilöille.
- Yksikön arkea rytmittävät erilaiset asiakkaiden tarpeista lähtevät toimintaryhmät.
- Lisätietoa Kipparista löydät täältä.
Teksti: Anna Tommola / Noon Kollektiivi
Kuvat: Susanna Kekkonen / Noon Kollektiivi
